sokerista, kukkasista

And the hardest part was letting go, not taking part

2011-09-17T04:31:00.000-07:00

Pitkästä aikaa tuli tunne, että haluaisin kirjoittaa tänne jotain. En ole päättänyt jatkaa blogin pitämistä, mutta halusin kertoa joitain kuulumisia - onhan edellisestä kerrasta jo niin pitkä aika. En edelleenkään koe, että blogille riittäisi arjessa tarpeeksi aikaa. On kuitenkin ihan mukava tietää, että tämä blogi on täällä edelleen, jos haluan yhtäkkiä kirjoittaa jotain. En tiedä lukeeko kukaan tätä merkintää, mutta samapa tuo.

Puolen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua niin paljon, mutta sinä aikana olen ainakin:

-tehnyt päätöksen; yhteishaussa valitsin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi kotikaupunkini lukion ja sen viestintälinjan. Nyt en voisi olla tyytyväisempi valintaani.
-keskittynyt kouluun enemmän kuin koskaan, yltänyt tavoitteisiini ja ennen kaikkea; ollut ylpeä itsestäni.

-lopettanut peruskoulun ja jättänyt maailman parhaimman luokan taakseni. Kaipaan edelleen kaikkia luokkalaisiani niin paljon, ettei sitä voi kuvailla sanoin. Päätin peruskoulun siis haikeissa merkeissä, enkä vieläkään ole täysin sisäistänyt sitä, että yläaste on osaltani nyt ohi. Vaikka oma luokka tuntui useasti raivostuttavalta ja kamalalta, huomaan nyt, miten ihana luokka meillä tosiaan oli.
-ollut isosena päivärippikoulussa ja yhdellä lastenleirillä. Tykkäsin olla isosena ihan äärettömän paljon, etenkin lastenleirillä!

-vastaanottanut kesäkuussa kirjeen, jossa kerrottiin mun saaneen yhteishaussa ensimmäiseksi merkitsemäni opiskelupaikan.
-ajatellut, että kesäloma loppuu aivan liian aikaisin ja jännittänyt uutta koulua.

Kesäloma tosiaan oli pian ohi, vaikken mitään erikoista tehnytkään. Kaiken kaikkiaan mulla oli hyvä, muttei välttämättä loistava, kesä. Elokuun 11. päivä aloitin lukion, ja ensi viikolla alkaa ensimmäinen koeviikkoni, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäinen jakso loppuu kohta. Tänään olisi tarkoitus aloittaa kokeisiin lukeminen, jottei sen kanssa tulisi kiirettä. Olen jo tottunut uuteen kouluun, ja tuntuu siltä, kuin olisin ollut siellä jo vuosia. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, ja kaikki sujuu hyvin.

Isoskoulutuskin alkoi viikko sitten ja tykkään siellä käymisestä entistä enemmän. Meidän isosporukka on ihan loistava ja kolme tuntia siinä seurassa menee aina kovin nopeasti!

Kuten saatatte muistaa, syksy on kevään ohella mun lempivuodenaikani. Kesän helteet eivät ole mulle mitenkään sopivia, mutta syksyn sää ja värit ovat todella mun suosikkejani! Pian koittaa myös mun syntymäpäivä, ja täyteen tulee 16 vuotta. Mulle kuuluu siis oikein hyvää, entä teille?

Hyvää syksyä teille kaikille,
Talvikki

Coldplay - The hardest part

Who wants to be right as rain, it's better when something is wrong

2011-01-30T05:34:00.000-08:00

Nyt taitaa olla aika myöntää (itsellenikin), että tämä blogi on tullut tiensä päähän. Olen jollain tapaa pitkittänyt tämän merkinnän tekemistä - en toisaalta haluaisi vielä lopettaa. Olen kirjoittanut blogia jo yli kolmen vuoden ajan, mutta kuten tekin olette varmasti huomanneet, aika ja into ovat vähentyneet huimasti. Oon tykännyt blogin kirjoittamisesta ihan älyttömästi, mutta koulu ja kaikki muu esittää aivan liian suurta osaa mun päivissä. Blogille ei vain yksinkertaisesti jää aikaa.

Tuntuu vähän haikealta, ottaen huomioon senkin, etten ole ollut hyvä bloginpitäjä kuukausiin. Haluaisin kiittää teitä kaikkia iki-ihania lukijoita, teidän kommentit on useasti piristäneet mun päiviä! Kiitos, kiitos ja kiitos. Ihanaa kevättä kaikille, ehkä me vielä joskus tulevaisuudessa tavataan!

Lets get rich and give everybody nice sweaters and teach them how to dance

2011-01-05T05:48:00.000-08:00

Kuva we heart it

Tarkoituksena oli julkaista kuvia Lontoosta, mutta erään mutkan ilmestyttyä se taitaa siirtyä huomiseen. Mä lataan julkaistavat kuvani yleensä Tinypiciin, ja kaikki on ollut tähän asti ihanan helppoa ja melkein ongelmatonta. Nyt oon kuitenkin huomannut, että kuvien laadulle tapahtuu jotain sen jälkeen, kun olen ladannut ne Tinypiciin. Laatu huononee ainakin mun silmissäni huomattavasti, enkä oikein tiedä, mitä tälle asialle pitäisi tehdä. Voi olla, ettei kukaan muu ole huomannut tätä, mutta mua itseäni laadun huononeminen häiritsee. Esimerkkinä vaikkapa viime merkinnän ensimmäinen kuva, jota voi verrata merkinnän muihin kuviin. Kaikille kuville näin ei käy, mutta suurimmalle osalle kyllä. Kuten niille Lontoon kuville, jotka olin jo ehtinyt ladata...

Pointti olikin kysyä teiltä pari kysymystä; kaikki te, jotka lataatte kuvanne Tinypiciin, onko teille käynyt samoin? Ja jos on, miten laadun saa pysymään ennallaan?

And why I think about you more than I think one should

2011-01-02T08:49:00.000-08:00

Olin nähtävästi ollut hyvinkin kiltti tänä vuonna, sillä paketeista löytyi monen monta toivomaani lahjaa. Mua jännitti kovasti ennen aattoa, löytyykö paketeista yhtäkään yllätystä - olin nimittäin hyvin tietoinen monista lahjoista. Yllätykset on mun mielestä parhaita, ja onneksi niitäkin löytyi lahjojen joukosta. Tykkäsin jokaisen paketin sisällöstä, mutta kuvasin vain osan niistä.

Ensimmäistä omaa kotia varten astioita; näiden joululahjojen jälkeen en tarvitse yhtäkään tee- tai kahvimukia, sillä mun laskujen mukaan niitä on nyt yhteensä jo yli viisitoista.

Violetteja Pentikin juomalaseja sain neljä kappaletta. Ostin itse lokakuussa syntymäpäivälahjaksi saadulla lahjakortilla samoja laseja vain kaksi, joten nämä neljä täydensivät sarjaa mukavasti.

Kummitädiltä sain ihanat teemukit, jotka sopivat ihan loistavasti lasien kanssa yhteen. Vaikken yhtään teemukia tosiaan tarvitsisikaan, tekee mun silti mieli ostaa näille pariksi kaksi samanmallista, mutta valkoista mukia.

Annoin äidille vapaat kädet ensi vuoden kalenterin ostoon, ja paketista löytyikin juuri mun näköiseni kalenteri! Tässä on juuri sopivasti tilaa, ja tykkään kannen ruusuistakin kovin!

Äiti kävi Helsingissä joulukuun alussa, ja toivoin joululahjaksi jotain Sopivasta. Vihjailin toivovani uutta meikkipussia ja sormusta, ja olinkin iloinen, kun sain tämän Hoplan ihanan meikkipussin. Tykkään tuosta kuosista ihan äärettömän paljon. The Body Shopin puuterisivellin tuli tarpeeseen, sillä mun vanha sivellin oli jo keskeltä halki...

Ostin syksyllä Lontoosta Lauren Conradin Sweet little lies-pokkarin, jonka luin hetkessä. Tilasin äidin kanssa CDON:lta joululahjoja, ja tilaus sisälsi mm. yllänäkyvän L.A. Candyn ja Candace Bushnellin The Carrie Diariesin. Viimeksi mainitun olen jo melkein lukenut, ja ajattelinkin kertoa siitä myöhemmin hieman lisää.

Tilaukseen mahtui myös My Blueberry Nights, joka on varmasti kaunein elokuva koko maailmassa.

Hoplan meikkipussin kanssa samassa paketissa oli myös tämä sormus, jota olen pitänyt melkein joka päivä sormessani. Tykkään tästä siis oikein paljon!

Kyyhky-korusta olen haaveillut viimeiset pari vuotta, ja nyt vihdoin olen sellaisen onnellinen omistaja. Pidän tuosta ihan älyttömän paljon!

CDON-tilaus sisälsi myös Leila Lindholmin Pala kakkua ja paljon muuta-kirjan. Tässä on kauniita kuvia ja herkullisia reseptejä - mitä muuta enää voisi toivoakaan. Voin suositella tätä kirjaa kaikille, jotka tykkäävät leipomisesta ja kauniista kuvista yhtä paljon kuin mäkin!

Toisen Marimekon mukeista sain jo syntymäpäivälahjaksi ja toisen nyt jouluna. Rakastan Marimekon Siirtolapuutarha-sarjaa yli kaiken, ja olisinkin iloinen, jos tämä pieni kokoelmani saisi vielä jatkoa. Toivoisin sille jatkoa mm. Räsymatto-kulhoista, -lautasista tai -mukeista ja Siirtolapuutarha-lautasista.

Angels will follow me now everywhere i go

2011-01-01T03:39:00.000-08:00

Ehkä nyt olisi sopiva aika palata, kun on uusi vuosi - siihen sopii loistavasti uusi alku. En osaa edelleenkään sanoa, miten tasaisena päivitystahti jatkuu, sillä loman jälkeen odottaa taas kouluun palaaminen. Koulu tosiaan oli varmasti suurin syy taukoon, ja pari viimeistä kuukautta olen viettänyt lähinnä koulukirjojen parissa. Toki marras- ja joulukuuhun on mahtunut muutakin; on vain hankala pukea sanoiksi sitä kaikkea, mitä on tapahtunut. Kerrottavia asioita on yhtäkkiä niin paljon, ettei tiedä, mistä aloittaa.

Olen kokeista huolimatta ehtinyt viettää joulukuun alussa loistavaakin loistavemman viikonlopun isosleirillä, jossa tunsin oloni melkein yhtä kotoisaksi kuin riparilla. Vaikka ensi alkuun epäilin, haluanko edes mennä isoskoulutukseen, olen todennut, etten olisi voinut tehdä parempaa ratkaisua. En osannut edes kuvitella, kuinka upeita muistoja sieltä saan.

Mitään kummempaa ei ole tosiaan tapahtunut: olen odottanut joululomaa, harmitellut pimeyttä, viettänyt pikkusiskon syntymäpäiviä, ottanut kuvia aivan liian vähän, lukenut koulukirjojen takia liian vähän romaaneja, ihmetellyt moneen otteeseen, miten aika kuluu näin nopeasti ja pohtinut tulevaisuuttani.

Helmi- ja maaliskuun vaihteeseen on nimittäin merkitty jotain, joka pelottaa mua enemmän kuin mikään. Yhteishaku. En tosiaan tiedä, missä tahdon ensi syksynä olla. Olen karsinut lukiovaihtoehdot kahteen, joista toiseen haluaisin ja toiseen mun olisi järkevintä mennä. Päätin jo kuukausia sitten, että kotikaupunkini lukioon en tahdo. Lahden lukioista kiinnostuin Kannaksesta, ja olin jo melkein varma, että merkitsisin sen ensimmäiseksi hakutoiveeksi. Pieni epäilys kuitenkin hiipi mun mieleeni - miksi tekisin lukion käymisestä itselleni liian raskasta? Lahteen on nimittäin aikamoinen matka, enkä mä tahdo vielä muuttaa pois kotoa.
Kotikaupungin lukio tuntuu taas jotenkin tylsältä ja liian turvalliselta vaihtoehdolta. Siellä on myös kaikki samat ihmiset, joiden kanssa olen viettänyt yläastevuoteni. Pikku hiljaa olen kuitenkin kallistunut tämän tutun ja turvallisen lukion puoleen. Mutta ehkä tämä tästä. Onhan vielä kaksi kuukautta aikaa päätökseen. Valitettavasti sen jälkeen täytyy aloittaa ainevalintojen pohtiminen...

Kaiken kaikkiaan mulla on ollut ihan kelpo alkutalvi, toivottavasti teilläkin!

Hyvää uutta vuotta 2011 jokaikiselle!

I like it in the city when two worlds collide

2010-11-03T09:24:00.000-07:00

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, merkintöjä ei ole pahemmin näkynyt. Päätin, etten kirjoita merkintöjä, jos siltä ei tunnu - ja viime aikoina siltä ei ole tuntunut. Ajattelin katsoa, miltä tuntuu viikon, kuukauden tai parin päästä, ja jos tahdon taas kirjoittaa, kirjoitan. Yksinkertaista, eikö? Mä en tällä hetkellä oikein osaa panna ajatuksia kirjaimiksi, mutta luultavasti jossain vaiheessa alkaa tuntua kirjoittamiselta.

Lupaan ja vannon, että kerron ihanasta Lontoostakin (ja miljoonasta muusta asiasta) - sitten joskus. Viettäkäähän ihana marraskuu!

And love is not a victory march, it's a cold and it's a broken hallelujah

2010-10-13T09:30:00.000-07:00

Sain haasteen kertoa itsestäni seitsemän asiaa ja haastaa seitsemän ihmistä tekemään saman. Taidan kuitenkin olla tylsä, ja tyydyn sanomaan vain, että haastan jokaisen, joka haluaa tämän tehdä.

1. En ole katsonut pitkään aikaan kokonaista elokuvaa, mutta nyt tuntuu taas siltä, että haluan nähdä miljoona elokuvaa. Luulen, että lähestyvä syysloma vaikuttaa asiaan - rakastan katsoa elokuvia rauhassa ajan kanssa, eikä arkena siihen ole tarpeeksi aikaa.

2. Mulle tulee huono omatunto hyvin helposti. Se voi tulla ihan pienistäkin asioista, vaikka siitä, etten ole tehnyt läksyjä tarpeeksi aikaisin. Toisaalta tämä on ihan hyvä piirre, toisaalta taas huono.

3. Mun lempielokuviani on mm. Ps. rakastan sinua, Kielletty hedelmä ja Marie Antoinette, lempiartisteja mm. Jenni Vartiainen ja Coldplay ja lempiohjelmia Greyn anatomia ja Gossip girl.

4. En voi katsoa kauhuelokuvia taikka lukea ahdistavia kirjoja. Olen todennut, ettei ne sovi mulle lainkaan.

5. Välillä mulla on ikävä riparia ja sitä tunnetta ihan äärettömän paljon. En odottanut riparilta mitään suurta, mutta palasin kotiin tuhansien upeiden muistojen kanssa. En vaihtaisi sitä viikkoa mihinkään.

6. Olen aika hukassa tulevaisuuden suhteen, mutta toivon, että seuraavan kolmen vuoden aikana saan selvyyden siitä, mitä tahdon. Tietenkin mulla on haaveita ja unelmia, mutten tiedä ovatko ne pysyviä.

7. Kävin tänään kampaajalla, ja tykkään hiuksistani taas näääin paljon. Palasin taas otsatukkaan ja värjäsin tummemmaksi haalistunutta väriä.

Pian on jo syysloma, ja mua ihmetyttää, kuinka nopeasti syksy on mennyt. Puut ovat jo ehtineet pudottaa lehtensä, sää on kylmempi kuin syyskuussa ja aamulla herätessä ympäröi vain pimeys. Toisaalta se on haikeaa, mutta mitä lähempänä syysloma on, sitä iloisempi olen.
Kuvat and in that moment, i swear we were infinite

Could be blue, could be grey, without you i'm just miles away

2010-10-07T07:41:00.000-07:00

Tänään mä olen mm. vastaanottanut suloisen lahjan pikkusiskolta, ollut aamulla liian hidas, joka johti huonoimpaan aamuun pitkään aikaan, viettänyt siitä huolimatta ihan hauskan päivän ja täyttänyt viimein 15 vuotta.

Miss Dior Chérie L´eau ei ole syntymäpäivälahja, vaan tuliainen viikon takaa. Ihastuin niin tuoksuun kuin pulloonkin kovin, joten se oli saatava kameralle.

Tänään vastaanotin yhden lahjan, joka oli sitäkin mieluisampi - ihanat värikynät, joita olen toivonut jo jonkin aikaa. Tänään tai viimeistään huomenna olisi tarkoitus kokeilla niitä, josko vaikka saisin hiukan lisää inspiraatiota siihen kuvaamataidon lopputyöhön!

Laura Närhi - Salaa yksinäinen nainen

'Cause what we got is all that we want, and that's always enough, enough for us

2010-10-03T07:38:00.000-07:00

Ensimmäinen TET-viikko on nyt takana, enkä voi sanoin kertoa kuinka väsynyt olen joka päivän jälkeen ollut. Kotiin tultuani en jaksa muuta tehdä kuin maata sohvalla uusimpien lehtien kanssa. Väsymyksestä huolimatta olen viihtynyt TET-paikassani enemmän kuin hyvin, ja harmittaa jo valmiiksi, että sitä kestää vain kaksi viikkoa. Onneksi jäljellä on vielä toinen viikko - tosin vasta yhden koulussa vietetyn viikon jälkeen.

Olen jo viikossa tottunut uuten päivärytmiin, ja siitä on jotenkin hankala luopua. Haluaisin edelleen nukkua tunnin pidempään, nukkua edes sen tunnin, jonka aikana ehtii tulla jo valoisaa, tehdä lahjapakkausten pohjia, viedä roskia, käydä syömässä kahdeltatoista, tuntea, kuinka sen jälkeen päivä sujahtaa vauhdilla ja pian työpäivä onkin jo ohi, odotella Lottaa ja kiertää samat kaupat kerta toisensa jälkeen ja lopulta päästä kotiin väsyneenä.

Toisaalta kouluunkin on vaihteeksi mukava palata. Mutta ehkä ei ihan vielä. Jotenkin koulussa tuntuu täysin erilaiselta kuin muualla, on niin tietoinen itsestään ja aina tuttujen ihmisten ympäröimä. Onneksi uusi jakso on alkanut TETin aikana, joten jotakin uutta siellä koulussakin odottaa.

Uuden jakson myötä alkaa myös kuvaamataidon viimeinen kurssi, jonka aikana tehdään lopputyö. Suunniteltiin sitä jo edellisen jakson aikana, mutta nyt olisi tarkoitus aloittaa toteutus. Mua hiukan jännittää, miten saan ajatukseni ja suunnitelmani paperille asti, mutta tällä hetkellä olen lopputyöstä hyvinkin innostunut.

Pienen tauon aikana luin jotain mahtavaa:

Luin Linda Olssonin romaanista Laulaisin sinulle lempeitä lauluja jostakin, ja etsin sen heti kirjastosta käsiini. Rakastuin heti Linda Olssonin kirjoitustyyliin, joka on niin kaunis, etten ole törmännyt sellaiseen vielä missään muualla. Suosittelen siis ehdottomasti! Tarkoituksena on seuraavaksi lukea Olssonin uusin romaani, Sonaatti Miriamille, kunhan vain löydän sen jostain.

Jason Reeves - Helium hearts

Lämpöäsi vailla olen vain ylpeä kuu, loistavan kylmä, ylpeä kuu

2010-10-02T06:13:00.000-07:00

Kirjoittelen kuulumisia huomenissa, tänään olen tapellut nettiyhteyden kanssa monen monta tuntia. Ehdin ainoastaan ladata nämä kuvat, joten julkaisen nämä nyt tänään, vaikka tarkoituksena oli ajastaa merkintä huomiseksi. Hiukan aikaa tosiaan ehti mennä, ennen kuin sain kuvattua loputkin kuvaustoiveista, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jotain, jota käytän joka päivä

Riparilla tehty rukouskoru, Kalevalan sydänsormus, jonka pyysin äidiltä rippilahjaksi nähtyäni sen tarpeeksi useasti lyhyen ajan sisällä ja Kreetalta kaksi vuotta sitten ostettu rannekoru, jota olen käyttänyt siitä lähtien joka päivä ja jolla on äärettömän paljon tunnearvoa.
Tietokoneen taustakuva

Vaatekaapin sisältö

Asia, jota ilman en selviäisi

Ulkona paikka, josta pidän eniten

Ketä haluaisin muistuttaa

Yksityiskohta meidän kotipihasta

Lempikoru

We live in a beautiful world

2010-09-26T07:52:00.000-07:00

Olen pitkittänyt näitä ensimmäisiä sanoja nyt jo hetken. Tuntuu hankalalta aloittaa, kun viime kerrasta on niin pitkä aika. Tuntuu hanakalalta aloittaa, kun ei tiedä mistä kertoa. Kertoisinko siitä, miten luin ja luin kokonaisen viikonlopun viikko sitten, miten päähän ei mahtunut melkein mitään muuta kuin koulu.

Vai kertoisinko, miten vapaalta nyt tuntuu, miten ihanaa on tuntea olonsa rennoksi. Miten ihanaa on vain olla.

Olen kieltämättä itsekin hieman yllättynyt siitä, miten paljon näihin kokeisiin täytyy panostaa jo ensimmäisessä jaksossa - en muista viime syksyltä mitään tällaista. Tai sitten omat tavoitteet vain kasvavat ja kasvavat vuosi vuodelta - pian ne ovat jo niin korkealla, etten ylety niihin vaikka kuinka yrittäisin. Joten ehkä, ehkä täytyisi pudottaa ne tavoitteet maanpinnalle sieltä läheltä pilviä.

Mutta nyt ei tarvitse ajatella koulua viikkoon, mikä autuus ja onni.

Huomennahan alkaa ensimmäinen TET-viikko, ja tietenkin mua jo jännittää. TET ei olisi voinut sattua parempaan aikaan! Toivon, että aikaa löytyy tännekin suuntaan vihdoin vähän enemmän - toivottavasti totun tähän taas yhtä nopeasti kuin ennenkin.

Aloitin muuten isoskoulutuksen toissapäivänä, ja tykkään ihan mielettömän paljon! Harmittaa vain että näitä koulutuksia on vain joka kolmas viikko, mikä on mun mielestäni aika pitkä aika. Mutta jännä ajatella, että seuraavassa isoskoulutuksessa jännitän jo seuraavan päivän lentoa Lontooseen... Aina sanotaan, että odottavan aika on pitkä, mutta ei se sitä oikeasti ole. Se vain tuntuu siltä.
Coldplay - Don't panic

But i promise you this; i'll always look out for you

2010-09-16T07:52:00.000-07:00

Juuri nyt en voi keskittyä mihinkään muuhun kuin kouluun - ensimmäinen jakso on loppumaisillaan, ja kaikki kokeet kasaantuivat mukavasti ensi viikolle. Kokeiden joukossa on mm. fysiikka, joka kaipaa lukemista enemmän kuin paljon. Koelistalta löytyy myös englanti, äidinkieli ja yhteiskuntaoppi - tällainen pehmeä aloitus koulunkäyntiin.

Muuten mulle kuuluu aivan hyvää, mitä nyt tosiaan jännitän näitä kokeita liikaa; lisäksi pelottaa, mitä loppulukuvuodesta tulee. TET-viikot mulla alkaa viikon reilun viikon päästä, ja silloin aikaa voisi riittää muuhunkin kuin kouluun. Kirjoittelen tänne sitten, kun olen päässyt kokeista eroon!

I'm in thoughts, i write songs, i'm in love, i walk on

2010-09-03T08:45:00.000-07:00

Kesäkuvia julkaistessa unohdin täysin yhden asian - eilenhän vietettiin tämän blogin syntymäpäiviä! Kuten kerroin, tällä kertaa vuosia täytetään kolme. Virallinen syntymäpäivä oli jo eilen, mutta voihan niitä viettää myöhässäkin - yksi päivä sinne tai tänne. Tämä on pitkäaikaisin harrastukseni, ja tykkään tästä edelleen mielettömästi!

Kuva and in that moment, i swear we were infinite

Tänään on satanut ja väsyttänyt koko päivän. Pian pääsen nukkumaan, täydellistä olisi, jos vielä silloinkin sataisi - nukahtaminen sateen ropistessa peltikattoa vasten on maailman parasta.
Lykke Li - Until we bleed

One two three four, tell me that you love me more

2010-09-02T09:13:00.000-07:00

Kasasin vähän näitä kesäkuvia kasaan, kuten tuossa lupailin. Toivottavasti suurin osa on sellaisia, mitä ei ole täällä vielä näkynyt. Yritin valikoida näitä aika tarkasti, ja mun muistaakseni monikaan näistä ei ole vielä täällä ollut. Katsotaan nyt, riittääkö kuvia vielä toiseenkin merkintään.

Tosiaan, alan jo nyt ikävöidä kesää. Tai en koko kesää, joitain hetkiä ja tunteita. Sitä kai eniten, miltä riparilla tuntui. Tuntui vain siltä, että sinne kuului. Juuri siihen paikkaan.

Nobody knows who we are now

2010-08-31T09:04:00.000-07:00

Kuten kaikki varmasti ovat huomanneet, teen merkintöjä aika harvoin. Joskus syynä on ajanpuute, joskus jokin muu. Mä olen kuitenkin päättänyt, etten ala kirjoittaa merkintöjä väkisin, sillä siitä ei tule yhtään mitään. Silloin, kun jotain tehdään vain velvollisuudesta, ei jäljestä tule millään lailla hyvää. Mä en tiedä, miksi kirjoitan tästä, kai selventääkseni ajatuksiani.

Sillä mun ajatukseni todella kaipaavat selvennystä. Haluaisin takaisin innostuksen johonkin - kameran akkua ei ole täytynyt ladata kertaakaan kesäloman jälkeen enkä ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan kunnolla keskittyen. Jos innostus ei pian palaa, en tiedä mitä teen. Kesäkuvien katselu auttaa varmasti - ajattelin, että kokoaisin kesäkuvia vielä yhteen merkintään, jottei kaikki mun muistoni kesästä häviäisi jo nyt. Vaikka rakastankin syksyä yli kaiken, pieni ikävä kesää on jo...

By protecting my heart truly i got lost in the sounds

2010-08-28T08:46:00.000-07:00

Vaikka puiden lehdet pysyvät vielä itsepintaisesti vihreinä, huomaa sään muutoksen jo helposti. Ulkona on kylmä - ihanaa! Ulkona sataa - ihanaa! Ulkona on harmaata - ihanaa! Tosiaan, luulen, että alkuinnostuksen jälkeen pimeä ja kylmä on mielestäni kaikkea muuta kuin ihanaa, mutta nautin näistä tunteista nyt, kun talven lähestyminen ei vielä ärsytä. Syksyn tulo tuo myös tullessaan tämän blogin syntymäpäivät, tällä kertaa juhlitaan kolmea vuotta. Vaikka merkintöjä ei täällä ole kovin tiuhaan tahtiin näkynyt, innostus on silti tallella; kolmen vuoden jälkeenkin, ja siitä olen iloinen!

Tänään olin Lahdessa, yritin katsoa josko löytäisin uudet farkut ja ison ja paksun neuleen. Molemmat osoittautuivat mahdottomiksi löytää; farkkuja ei näemmä ole suunniteltu munlaiselleni lyhyelle ihmiselle eikä neuleita muiksi kuin akryylisiksi. Löysin kuitenkin jotain lodutukseksi:

Only 19,95€
Olen ihastellut tätä mekkoa jo pidemmän aikaa, joten nyt se oli pakko kotiuttaa. Olen ihastunut taas uudestaan siniseen, ja tämä tuo mukavasti sitäkin väriä lisää mun vaatekaappiini. Nyt sen on vallannut vaaleanpunainen, mutta toivon, että pian sieltä löytyisi yhtä paljon sinistä.

Nyt, kun hotellikin on jo varattu, en malta enää olla kertomatta! Mä suuntaan nimittäin Lotan kanssa neljäksi päiväksi Lontooseen syyslomalla! Odotan syyslomaa niin innolla ja malttamattomasti, ettei mitään rajaa. Ollaan jo mietitty missä tahdotaan käydä ja tulostettu kartat. Pelkään kovasti, että jokin menee vikaan, eikä kaikki mene kuten ollaan suunniteltu. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että tuosta tulee mun koko vuoden kohokohta.

(London Eyehin on pakko päästä!)

Kuvat we heart it

Someone's deciding whether or not to steal, he opens the window just to feel the chill, he hears that outside a small boy is just starting to cry

2010-08-23T10:36:00.000-07:00

Leiketaulu

Kalenteri

Juttu, mikä saa mut hymyilemään/nauramaan

Rippiristi

Laukun sisältö

Vaatteet ja korut

Lempiasia mun huoneessa

Jokapäiväisiin aamurutiineihin kuuluva esine

Lempikengät

Valokuvaan ja julkaisen seuraavan osan heti, kun ehdin. Pian suuntana on jo sänky, väsyttää!

Ketään ei voi tuntea kokonaan, ketään ei voi viedä mukanaan

2010-08-20T10:22:00.000-07:00

Kun lämpötilat ovat vihdoin laskeneet, alkaa jo tuntua oikeasti syksyltä. Syksyssä parasta ovat aamut ja illat, en tiedä miksi. Ehkä silloin kaikki korostuu, on viileää ja ehtii keskittyä ympärillä oleviin asioihin vähän enemmän. Viileys tuntuu tällä hetkellä niin ihanalta ja virkistävältä helteen jälkeen, että pidän ikkunaa öisin auki, vaikka aamulla huoneessa on kylmä. Viileään tai jopa kylmään huoneeseen on niin ihana herätä, ainakin silloin, kun maassa ei vielä ole lunta. Silloin se on eri asia.

En tiedä, mikä mulla nykyään on. Olen koko ajan niin tietoinen itsestäni, mietin liikaa muiden sanomisia ja olen hukassa. Vertaan itseäni muihin, haluan koko ajan jotain lisää eikä mikään ole tarpeeksi hyvää. Osaan olla itsevarma luonteeni ja mielipiteideni suhteen, mutta ulkonäkö on täysin eri asia. Tiedän jo, mikä toisi itsevarmuuden ja varmuuden muutenkin takaisin - lopettaisin liian ajattelun, olisin vain ja nauttisin. Jos en ajattelisi jokaista pienintä asiaa, kaikki olisi hyvin. Mä toivon todella, että tämä on vain joku vaihe, ja kaikki palaa normaaliksi.

Koulu on alkanut hyvin, lukuunottamatta sitä, että luin eilen 40 minuuttia fysiikkaa - en tiedä mitä tästä tulee, jos aloitan jo lukuvuoden alussa tällaisen hermoilun. Ensi viikolla on luokkakuva ja samana päivänä sen seiskaluokan ryhmäytymispäivä, jonka tukioppilas mä olen. Niin jännää! Postissa tuli myös hakemukset isoskoulutukseen, ja mä päätin, että ilmoittaudun. On jo korkea aika saada syksyyn muutakin sisältöä kuin koulu. Vaikka tältä syksyltä ja varsinkin syyslomalta sitä löytyy muutenkin... En uskalla vielä sanoa mitään liikaa, sillä taikauskoisena uskon, että jos hehkutan liian aikaisin, jokin menee vikaan. Hyvin innoissani kuitenkin olen!

Melissa Horn - Kvar i nåt jag lämnat

Bussin ikkunan takana kylmiä peltoja ja niillä usvaa

2010-08-17T09:20:00.000-07:00

Pari teistä pyysi merkintää mun lempiblogeistani, ja päätin toteuttaa sen nyt, kun kameran muistikortti ammottaa tyhjyyttään. Mä luen aika monia blogeja, mutta mulla on tietyt lempparit, joiden päivittyessä innostun kovasti. Poimin niiden joukosta muutamat, joita esittelen tarkemmin.

♥ Eeva pukeutuu juuri sillä tavalla, mistä mä pidän - varmasti kaikki asut, mitä olen täällä osoitteessa nähnyt, ovat olleet ihan täydellisiä ja sellaisia, jotka panisin mieluusti päälleni. Eevan kirjoitustyyli on ihana ja mukaansatempaava, ja siitä mä taidan pitää vielä enemmän kuin täällä näkyvistä vaatteista.

♥ Mä vain yksinkertaisesti rakastan tätä blogia.

♥ Nonsense on varmasti mulle uusin tuttavuus blogimaailmassa. Tykästyin jostain syystä tähän blogiin ja selasin kaikki merkinnät läpi parissa tunnissa. Tykkään eritoten kuvista, joissa on kaikissa kiva tunnelma.

♥ Virolaisen Kertin blogi taitaa olla ainoa ulkomaalainen blogi, jota luen tällä hetkellä. Kertin ottamat kuvat ovat sanoinkuvaamattoman kauniita, ja koko blogissa vallitsee ihana tunnelma. Suosittelen ehdottomasti selaamaan tämän blogin ajan kanssa läpi!

♥ Elinan blogia olen lukenut jo aika kauan, ja jostain syystä pidän siitä nyt paljon enemmän kuin ennen. Tämäkin blogi on täynnä hienoja kuvia, mutta pidän myös Elinan vaatteista ja siitä, että merkintöjä tulee useimmiten melkein joka päivä.

Näiden lisäksi mm.;
Helmenvärikäs, Mi senti vivo, Nelliinan vaatehuone, Exquisite chills, Rosa-Fiona Bettina, 365 days with Ida, Myy Maaria, Elinabeth, Roosa's place, Appelsiinipallo, Thelman blogi, Raita 2 ja monta muuta.

Toivottavasti te löysitte uusia tuttavuuksia! Tekin saatte tietenkin kertoa omia lemppareitanne, en panisi pahakseni, vaikka löytäisin lisää lempiblogeja itselleni!

And the tears come streaming down your face, when you lose something you can't replace, when you love someone but it goes to waste

2010-08-14T10:50:00.000-07:00

Mulla on tällä hetkellä korvatulehdus, joten oikein mikään ei huvita. Eilinen oli yhtä tuskaa, vaikka aloitinkin sairastelun koulupäivän loppupuolella. En ole ikinä uskonut siihen, että perjantai on huonompi päivä, jos kalenterissa näkyy saman päivän kohdalla eräs nimeltämainitsematon päivämäärä, mutta tällä kertaa perjantai kolmastoista oli mun kohdallani huono päivä. Johtui se sitten päivämäärästä taikka jostain muusta, musta ei välttämättä kuulu pariin päivään. Haluan parantua pian! Syyslukukauden ensimmäisiä kouluviikkoja ei ole mukava viettää kotona sairaana.

Kuvat we heart it

Kerro miltä se tuntuu, kun irti päästää, kerro miltä se tuntuu, kun ei mitään pelkää

2010-08-10T10:56:00.000-07:00

Kuvat we heart it

Mä olisin tosi iloinen, jos kertoisitte mulle kuvausaiheita. Haluaisin nimittäin kovasti tehdä varmasti kaikille tutun kuvahaasteen, mutta siihen tarvitsisin teidän apuanne. Kertokaa mulle siis kohteita, mistä tahtoisitte mun ottavan kuvan - ihan hammasharjasta penaalin sisältöön.

ps mua jännitti ihan äärettömän paljon ensimmäinen koulupäivä, mutta nyt kesäloman loppuminen ei tunnu enää niin pahalta. Ainoa asia, mikä tuntuu pahalta, on aikaiset aamuherätykset!

And high up above or down below when you're too in love to let it go

2010-08-09T11:03:00.000-07:00

Huomenna alkaa koulu. Sanonpa vain, että se tuntuu ihan epätodelliselta ajatukselta.

Tietenkin mulla on ollut hyvä kesä. Ei paras, muttei huonokaan. Jäin kuitenkin kaipaamaan kesältä jotain. En tiedä mitä, ehkä sitä, että kesäloman päättyessä voisi ajatella viettäneensä juuri kaksi maailman parasta kuukautta. Sitä, että olisi tuntenut oikeasti eläneensä. Tiedättekö, että suuria ja tärkeitä muistoja olisi monen monta lisää. Olen kuitenkin äärettömän onnellinen siitä, että mulla on ainakin yksi suuri ja tärkeä muisto tältä kesältä - ripari.

Nyt olen kuitenkin toisaalta ihan valmis palaamaan kouluun, vaikka musta tuntuu kovin haikealta aloittaa viimeinen luokka peruskoulussa. Miten aika meneekään näin nopeasti? Mä en osaa ajatella itseäni vielä peruskoulun päättäjäksi; mutta sellainen mä vuoden päästä olen. Huomenna mä siis aloitan vuoden, jonka aikana kaikki muuttuu. Pelottavaa, mutta samalla mä olen innoissani.
Coldplay - Fix you

Minulle jää kertomus, joka muistuttaa elämääni, minulle jää ylleni satanut puiden pöly, minulle jää salaisuus, jota en kertonut kenellekään

2010-08-05T10:16:00.000-07:00

Asioita, jotka ovat päivän mittaan mua ilostuttaneet:

♥ No tietenkin - ulkona vallitseva sateinen sää! Puin päälleni huivin, villatakin ja farkut ja olin iloinen. Kuuntelin automatkoilla Scandinavian music groupia ja katsoin, kuinka vesipisarat osuivat auton ikkunaan. Tuntui aivan samalta kuin syksyisin.

♥ Äidin tuoma Spiritin ruusukukkaro. Marimekon raidallinen pussukka oli jo aika vanha ja kävi epäkäytännölliseksi kolikoiden kanssa, joten oli jo aika hankkia uusi. Rakastan tätä!

♥ Parit viimeiset päivät luin Khaled Hosseinin romaania Tuhat loistavaa aurinkoa, ja toivoin, ettei se loppuisi koskaan. Luulen, ettei mun sanani riitä kuvaamaan tämän kirjan upeutta, joten taidan ainoastaan sanoa, että tämä jokaisen on luettava! Herättää miljoonia ajatuksia, koskettaa enemmän kuin mikään kirja tähän mennessä - ehdottomasti lukemisen arvoinen.
♥ Huomiselle varattu kampaaja. Etuhiukset ovat jo aivan liian pitkät suorina pidettäviksi, joten olen pitänyt niitä sivulla. Olenkin ajatellut, josko en leikkaisikaan suoraa otsatukkaa, vaan vaihtaisin taas välillä sivuotsikseen. Luultavasti sivuotsis kiehtoo enemmän, mutten vielä tiedä, mihin päädyn. Enkä tiedä väristäkään - toisaalta haluaisin pitää hiukset tummina, toisaalta haluaisin niitä pari astetta vaaleammaksi.

♥ The Notebookin, joka on yksi mun lempielokuvistani, löysin kaupasta viidellä eurolla. Suosittelen tämänkin katsomista kaikille, ihana elokuva!
Scandinavian music group - Lopulta olemme kuitenkin yksin

So tell me when you hear my heart stop, you're the only one that knows

2010-08-03T10:28:00.000-07:00

Kumma, miten paljon kuukauden vaihtuminen vaikuttaa mielialaan. Elokuu tarkoittaa jo syksyä, keltaisia ja punertavia lehtikasoja, viileitä aamuja, jolloin pyöräillään kouluun ja kaikki edessäpäin on sumun peitossa, paksuja vaatteita, nopeammin tulevaa pimeyttä - ja ennen kaikkea koulua. Ulkona näyttää siltä, kuin luontokin olisi huomannut, että kuukausi on vaihtunut; siellä täällä näkyy jo syksyn värejä.

Mutta mikäs siinä, sopii mulle vallan hyvin. Koulun alkamisesta en osaa sanoa mitään, en ole vielä sisäistänyt yhtäkään ajatusta kaikesta siihen liittyvästä.

Yksi asia, mikä saa haaveilemaan syksystä entistäkin enemmän, on se tilaus, jonka tein h&m:lle pari viikkoa sitten. Vaatteet kotiutin eilen, mutta ihan kokonaan sen sisältö ei mulle jää. Kotiinjääviin tuotteisiin oon kuitenkin aivan rakastunut, joten ei harmita.

Kotiin saapui vaatteiden lisäksi myös kuvat, joita olin myös odottanut innoissani. Aion ehdottomasti tilata näitä lisää heti, kun olen ottanut tarpeeksi uusia kuvia. Ostin Tiimarista mustasivuisen albumin, jonka täytin näillä kuvilla sunnuntaina.

Tänään mä vietin päivän Ainon ja äidin kanssa Tykkimäellä, joka on meidän jokavuotinen perinne! Huomenna tarkoituksena olisi siivota, lukea kirjoja (havahduin taas kerran liian myöhään siihen, ettei kuoluaikana ole välttämättä yhtä paljon aikaa lukea romaaneja) ja testailla yhtä rippilahjoista. En meinannut keksiä, mitä tahdon äidiltä ja iskältä lahjaksi. Ainoa, mikä mieleen tuli, oli kamerajalka. En ole vielä uskaltanut koskea siihen, mutta huomenna on enemmän aikaa, joten ajattelin vihdoin ja viimein katsoa miten pärjään sen kanssa.

Lykke Li - Possibility

Mun sydän on tehty vanhasta aaltopahvista, se meinaa aina kaatua kun sä kosketat

2010-07-28T23:46:00.000-07:00

En ehdi kirjoittaa enää oikein mitään, sillä mun pitäisi nyt olla pesemässä hampaita. Tänään suuntana on Forssa, ja me nähdään aikaisintaan sunnuntaina!

Katu päättyy aurinkoon, juoksen sokeana loppumatkan, en väistä halkeamia

2010-07-28T14:14:00.000-07:00

Nyt, kun istun kuumassa huoneessani saamatta unta (herätys huomenna klo 0800), en voi kuin haaveilla lauantaisesta säästä.

On ihanaa, kun aamulla herää viileään huoneeseen. On ihanaa, kun saa laittaa farkut jalkaan ja neuleen päälle. On ihanaa huomata, että lämpötila on vain puolet edellisen päivän lukemista. On ihanaa, kun voi tehdä asioita ilman huonoa oloa.

Joka aamu jaksan herätessäni ajatella positiivisesti - ehkä tänään on taas normaali sää!

Mutta ei.

Täällä lyödään pöytään nyrkkiä, paetaan ikkunoista hetken rikkaina, hengähdetään yössä

2010-07-27T02:12:00.000-07:00

Tyhjensin vanhan kameran sisällön vihdoin koneelle, ja sieltä löytyi kuvia niin Turusta, jossa vierailtiin kuukausi takaperin, kuin Villähteeltä, jossa vietettiin eilinen päivä.

Olin tosiaan Lotan ja Essin kanssa eilen Villähteellä rannalla, oli niin kivaa viettää päivä pitkästä aikaa niidenkin kanssa! Olen muuten viettänyt melkein koko kesäloman kotona, joten oli ihan hauska nähdä kavereitakin kunnolla. Oli lämmintä, kuten normaalisti, ja mä jopa rusketuin! En ole tänä kesänä jaksanut pahemmin aurinkoa ottaa, joten mulla ei entuudestaan ollut pahemmin rusketusrajoja.

Nyt mä taidan mennä sohvalle tuulettimen viereen makoilemaan uusimman Trendin kanssa, ja katson lähtisikö huono olo sillä pois. Viettäkäähän ihana kesäpäivä!
Scandinavian music group - Rakas Maria

I'm singing "oh oh" on a friday night and i hope everything's gonna be alright

2010-07-24T08:31:00.000-07:00

Tänään en ole tehnyt yhtään mitään erityistä - päivä ei siis eroa kovinkaan paljon edellisistä. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tällainen tekemättömyys, mutta ei tätä enää kauaa jatku.

Tarkoituksena oli kuvata tänään päivästä kuvia, mutta unohdin kameran heti aamupalan jälkeen. Heräsin kuten normaalisti, kymmeneltä (ja iloitsin ikkunasta näkyvää harmaata maisemaa ja lämpömittarissa näkyvää kolmeatoista astetta, vihdoin!), katselin elokuvaa aamupalaa syödessä, askartelin kiitoskortteja ja valikoin teetettäviä kuvia. Nyt kuvia on tulossa paperiversioina yli sata, en malta odottaa niiden saapumista! Oikeat valokuvat ovat vielä ihanampia kuin digiversiot, joten voi olla, että tilaan ihan vaan pari kuvaa lisää...

Huomenna vuorossa onkin sukujuhlat, katsotaan saisinko Ainon ottamaan kuvia ennen lähtöä. Panen päälleni nimittäin mun uuden lempihameen, joka on yksi Helsingin tuliaisista.

When the evening shadows and the stars appear and there is no one there to dry your tears, i could hold you for a million years

2010-07-21T11:14:00.000-07:00

Toissapäiväiset kirppislöydöt parilla eurolla. Meillä on tosiaan kahdeksi viikoksi pöytä varattuna, ja kirppari tulee kierrettyä vähän liiankin usein läpi...

Rakastan yli kaiken sellaisia päiviä, kun peilistä katsoo takaisin miljoona kertaa parempi naama kuin niinä huonoina päivinä. Kun hiukset näyttää jopa ihan kivoilta. Kun on tyytyväinen jokaiseen kohtaan itsessään, ja olo on paljon itsevarmempi kuin edellisenä päivänä. Mä niin toivon, että tällaisia päiviä olisi useamminkin, sillä se itsevarmuus on jotain, mitä haluaisin säilyttää muillekin päiville - ja ennen kaikkea niiden huonojen päivien varalle.

Eiliselle sattui tämä nimenomainen päivä, mutta valitettavasti se ei näkynyt kuvissa. Siksi naamakuvat ovat noin kuukauden takaa.

On hassua, miten joskus kaikki tuntuu olevan huonosti, hiukset kamalat, naama täynnä epäpuhtauksia ja sopivia vaatteita nolla, kun taas joskus kaikki on aivan päinvastaista. Yleensä se tunne omasta itsestään on jostain näiden välimaastosta, vaikka tiedänkin, että nyt kesäloman aikana mun itsevarmuus on noussut pykälän ylöspäin.

En tiedä, saako jo kaivata syksyä ääneen - mutta mä tosiaan kaipaan sitä. En kestä enää päivääkään tätä hellettä, koska en ikinä ole ollut helteiden ystävä. Eikä musta sellaista tule, vaikka kaikki kuinka sanoisivat, että nyt täytyy nauttia. En ymmärrä, miten kukaan voi nauttia mistään tällaisessa kuumuudessa! Syksyn pukeutumisestakin mä pidän enemmän, ja juuri sen takia mä hihkuinkin innoissani H&M:n syyskuvaston käsiin saatuani. Pyysin äidiltä oikein kauniisti lupaa pieneen tilaukseen, ja nyt on tilaus tehty! En malta odottaa sen saapumista; vielä vähemmän maltan odottaa syksyä. Paketista löytyy yksi neule, ruutupaita, yöhousut ja -paita, kaulahuivi ja pipo. Esittelen niitä sitten, kun saan paketin käsiini.

Adele - Make you feel my love

Oh the people i've met are the wonders of my world

2010-07-18T09:52:00.000-07:00

Voisin tosiaan kertoa vähän rippimekostani - kyselinhän teiltä sen löytämiseen apua jo monta kuukautta sitten. Toisin kuin silloin suunnittelin, ostinkin mekon ihan Sokokselta. Mina uk:lta tilaaminen houkutteli aika paljon, mutta kun näin keväällä tämän mekon Helsingissä, tajusin, etten välitä, onko jollain muulla sama mekko. Tärkeintä oli, että rakastuin mekkoon heti, kun panin sen päälleni. Kellään muulla ei onneksi kuitenkaan ollut samaa mekkoa, joten ulkomailta tilaaminen olisi ollut vähän turhaa; varsinkin, jos koko ei olisikaan ollut ensimmäisellä yrityksellä oikea.

Aluksi tarkoitus oli pitää Vero Modan boleroa vain kirkossa olkapäiden peittona, mutta pidinkin sitä päällä koko päivän. Kaulakoru on myös Sokokselta ja kengät löytyi Dinskosta. Kädessä olevat rannekorut ovat siinä aina, rukouskoru on tehty riparilla ja turkoosi rannekoru hopeisella ristillä on kaksi vuotta sitten Kreetalta ostettu. Hiukset kiharsin, sillä mitään muuta en taida osata hiukselleni tehdä... Olisin ehkä halunnut hiukset kiinni, mutta meni ne noinkin.

Nämä kuvat on maanantailta; käytiin äidin kanssa ottamassa kuvia kiitoskorttiin. Päätin, etten halua rippikuvaani otettavan valokuvaamossa, joten äiti sai toimia kuvaajana. Mikään näistä ei tosin ole lopullinen rippikuva, mutta saatte nähdä senkin sitten joskus. Omasta mielestäni nämä onnistui ihan hyvin, ottaen huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun äiti mun kameraani käytti.

Adele - Hometown glory

But i think you know, oh yes you know what's going on, 'cause the feelings in me, oh yes, in me are burning strong

2010-07-17T09:06:00.000-07:00

Huomaan itsekin, kuinka blogi on aina vain vähemmän ja vähemmän mun mielessäni. Nyt kesällä blogi on jäänyt jostain syystä hiukan vähemmälle huomiolle. En tiedä syytä, mutta tiedän, että tahdon ehdottomasti jatkaa. Päätinkin tänään, että otan itseäni niskasta kiinni, päästän irti typerästä tarkkuudestani ja kirjoitan tänne niistä asioista, mitä mieleen tulee. Olen huomannut, että joskus saatan jättää kirjoittamatta, koska mietin, ettei asia ole tarpeeksi tärkeä taikka kiinnostava. Olen tarkka siitä, mitä blogiin kirjoitan ja mitä kuvia tänne laitan, joten ensiksi mun itseni on oltava tyytyväinen merkinnän sisältöön - veikkaan, että kovin moni teistä ei pidä kiinnostavana sitä, mitä olen minäkin päivänä tehnyt.

Tämä asia on jotenkin hankala panna sanoiksi, mutta yritän kai sanoa, että kyllä täältä vielä noustaan. Päivät ovat vain lipuneet ohi, olen lukenut kirjoja, maannut joko auringossa tai varjossa, katsonut elokuvia - en siis ole tehnyt mitään kummempaa. Jotenkin se tietokone on vain unohtunut.

Helsinki on taas koettu, ja tykkään kaupungista ihan yhtä paljon kuin ennenkin, ellen jopa enemmän. Vaikka kahden pitkän, hyvin paljon kävelyä täynnä olevan päivän jälkeen väsyttääkin, ne kaksi päivää olivat oikein hyviä. Ensimmäisenä päivänä herättiin viideltä ennen seitsemään lähtevään bussiin, syötiin Helsingissä aamupalaa ja lähdettiin jo aikaisin Korkeasaareen kirsikoiden ja herneiden kera. Mä olisin itse valinnut ehkä mieluummin Suomenlinnan, mutta siellä me käytiin juuri keväällä.

Aikaisesta aloituksesta johtuen ehdittiin tehdä päivän aikana vaikka mitä, mutta vasta toinen päivä oli varattu ostoksille. Ajattelin pitkästä aikaa esitelläkin osan ostoksista, mutta tänään ehdin kuvata vasta korut ja kengät. Katsotaan, jos joku päivä jaksaisin ottaa kuvia vaatteista ihan päälläkin...

Pieces 24,95 €
Tarvitsin lisää balleriinoja, sillä enää yhdet olivat siinä kunnossa, että kehtasin niitä käyttää. Piecesin kenkähylly oli täynnä ihania balleriinoja, mutta valitsin joukosta nämä kukkaballeriinat. Rakastan näitä sydämeni pohjasta asti, ja olen varma, että tulen käyttämään näitä paljon!

Pieces 24,95 €
Myös mun vanhoja mustia balleriinojani olin käyttänyt paljon, ja se todella näkyi. Tarvitsin siis uudet, ja Piecesiltä löytyi nekin.

Indiska 4,90 €
Viime aikoina olen ihastunut moniin helmikoruihin, eikä tämä Indiskan rannerengas ollut poikkeus. Tämä oli aivan pakko kotiuttaa alehyllyltä, sillä katselin tätä jo keväällä.

KapphAl 1,00 €
Omistan saman korun kultaisilla riipuksilla, mutta sitä on hiukan vaikea yhdistellä mihinkään, kun suurin osa mun koruistani on hopeisia. Nyt, kun tältä löytyi hintaa vaivainen euro, päätin, että on ihan okei omistaa kaksi melkein samanlaista rannekorua.

Suomalainen kirjakauppa noin 10 €
Sain rippilahjaksi mm. lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan, ja käytin osan siitä Nicholas Sparksin kirjaan Dear John. Päätin jo viikko takaperin, että luen ennen koulujen alkua yhden kirjan englanniksi, jotta sanat palautuisivat takaisin päähän. Olin jo pidempään halunnut lukea tuon kirjan, tosin suomeksi, mutta käy se näinkin. Mulla on aika suuret odotukset tätä kirjaa kohtaan, ja jos ne täyttyvät, lupaan kertoa teillekin!

Tänään olen tosiaan viettänyt päivän tekemättä yhtään mitään erikoista; nukuin myöhään, hinnoittelin kirppistavaroita ja lueskelin kirjoja ulkona. Huomenna vuorossa onkin Lotan rippijuhlat, ja taidankin mennä kirjoittamaan korttiin onnitteluja.

Yhdestä paketista paljastui rippipäivänä Marc Jacobsin Daisy. Rakastan tätä tuoksua!
Duffy - Stepping stone

Everything i can't be is everything you should be

2010-07-13T11:09:00.000-07:00

Huomenna kutsuu kesäinen Helsinki! Oon taas kerran enemmän kuin innoissani, aamun aikaisesta herätyksestä huolimatta. Helsinki on ihana - ja toivottavasti myös hiukan viileämpi. Tarkoituksena on tuhlata hieman rippirahoja ja tehdä muutamia pakollisia hankintoja, käydä Korkeasaaressa ja muuten vain viettää aikaa. Aamulla herätyskello tosiaan soi viideltä, joten nyt taitaa olla aika aloittaa pakkaaminen. Nähdään joko torstaina tai perjantaina!
Onerepublic - Come home

And when the phone rang, i thought it was you and i sprung like a kid who's just got out of school

2010-07-12T11:17:00.000-07:00

Nyt on paljon jännitetty konfirmaatio ja rippijuhlat takana. Kaikki meni hyvin, en kompuroinut taikka kaatunut kirkossa kertaakaan. Mulla oli aivan ihana päivä, ja oli hauska nähdä sukulaisiakin pitkästä aikaa. Rippimekkoa ei kuvissa pahemmin näy, mutta lupaan laittaa siitäkin kuvia myöhemmin.

Nyt tuntuu kaiken muun lisäksi tyhjältä - tässä tämä ripari oli. Ja kaikki meni niin äkkiä. Nyt, konfirmaation jälkeen mulla ei ole enää mitään jännitettävää. Josko seuraavaksi aloittaisin miettimään ensimmäistä koulupäivää; perhoset ilmaantuu vatsanpohjaan, vaikka koulun alkuun aikaa olisikin kuukauden verran.

Tänään olen viettänyt päivää auringossa, kai se on pakko ottaa kaikki irti näistä helteistä. Vaikka täytyy sanoa - toivoin tietysti lämmintä kesää, mutta jos tarkkoja ollaan, nämä lämpötilat ovat jo liian lämpimiä.

Of everything i see, the world ain`t half as bad as they paint it to be

2010-07-09T11:33:00.000-07:00

Olen jo pitkään halunnut tehdä tämän haasteen, joka on alunperin kotoisin Rosa-Fionalta. Rakastan yli kaiken we heart it:iä, joten tämä on mulle aivan täydellinen haaste. Kysymyksistä suurin osa on alkuperäisiä, mutta pari keksin itse. Anteeksi kuvien määrästä, en kyennyt vähentämään niitä pienempään määrään.

What are your favorite colours at the moment?

How would you like to spend your day?

What things do you like?

What kind of place would you like to live in?

How would you like to look like?

Kuvat we heart it ja All you will never know

Josko nyt vihdoin menisin nukkumaan, luomet alkaa jo painautua kiinni itsestään. Hyvää yötä!

Onko hän siellä? Lontoon metrossako käy viereeni istumaan, vai käveleekö mua vastaan matkalla Syyriaan, tomuisella tiellä?

2010-07-09T05:58:00.000-07:00

Kuten normaalistikin pitkän tauon jälkeen, olen taas täysin vieroittautunut kirjoittamisesta. Merkintää on hankala aloittaa, sanat jäävät puolitiehen. On kuitenkin kummallista, miten arkipäiväiset asiat luonnistuvat heti kotiinpaluun jälkeen. Kaikki tuntuu jo taas niin tutulta, unirytmi on sama kuin ennen riparia eikä mikään kotona tunnu kummalliselta. Ripari tuntuu päivä päivältä enemmän unelta, ja suorastaan tunnen kuinka muistot valuvat mielestäni kovalla vauhdilla. Ja se on viimeinen asia, jota haluan.

Tietenkin viime viikon aikana kaipasin pariinkin kertaan kotiin ja niiden asioiden pariin, joiden tekemisestä tykkään kaikkein eniten. Siksi olenkin viimeiset päivät vain ollut, lukenut toissapäivänä kirjastosta löytämiäni kirjoja, selannut kaikkien lempiblogien päivitykset läpi, nukkunut myöhään ja katsonut pari elokuvaa.

Näiden lisäksi olen myös valmistellut äidin kanssa rippijuhlia, jotka lähestyvät aivan hirvittävää vauhtia! Tunsin jo tänään pari perhosta vatsanpohjassa, enkä voi kuvitellakaan, miten monta niitä on siellä lauantai-iltana. Olen aivan varma, että kompastun kulkueessa tai jotain muuta yhtä hauskaa. Tiedän myös sen, että mua itkettää silloin sunnuntaina.

Jenni Vartiainen - Minä ja hän

Ehkä tää kaikki on eilistä huomenna, huulilla ensimmäinen suudelma

2010-07-06T03:46:00.000-07:00

Olen taas kotona, tosin miljoona ihanaa ja nyt haikealta tuntuvaa muistoa rikkaampana. En tiedä, riittääkö sanat kuvaamaan sitä, miten rakastin viime viikkoa. Kaikkien 650 kuvan läpikäyminen tuntuu nyt ylitsepääsemättömältä, sillä joka ikiseen liittyy joku muisto. Mä haluan takaisin! Viikko on ehkä vähän liian lyhyt aika, ja olisin mielelläni jatkanut riparia pari päivää pidemmäksi. Kaikki mun pelkoni osoittautuivat turhiksi, oli ihana viettää niin paljon aikaa ihanien ihmisten seurassa.

Vielä parin päivän ajan olisin halunnut

viettää lisää täydellisiä iltoja rannassa, auringon laskiessa kauniisti ja ympärillä kaikki, yrittää saada unta kerrossängyn alasängyssä, ja kerrata kaiken, mitä päivän aikana ehti tapahtua, herätä musiikkiin ja olla aamulla viidessätoista minuutissa valmis, istua takapihan kuistilla ja vain tuntea itseni onnelliseksi, ottaa kuvia,

kirjoittaa muistiinpanoja kuumassa salissa, oppia uusia asioita ja saada lisää mielipiteitä, läkähtyä moneen kertaan kuumalla urheilukentällä, jonne aurinko paistaa iltapäivisin suoraan, kuunnella iltahartauksia pimeässä, kynttilöin valaistussa salissa, istua kaikkien kanssa takapihalla varjossa lukien päivän psalmia, kuvata nauravaa Camillaa, opetella lisää ulkoläksyjä, oppia ihmisistä uusia asioita, uida auringon laskiessa,

kuunnella aamuisin jumalanpalveluksia riihikirkossa, kun aurinko jo paistaa, mutta on siitä huolimatta vielä viileää ja tehdä vielä miljoonia muita asioita uudestaan.

Nyt ymmärrän kaikki kehut rippileiristä ja allekirjoitan ne itsekin täysin.

My love for you has turned to hate 'cause you've taken too much time to show me that you're mine

2010-06-28T11:29:00.001-07:00

Nettiyhteys katkeaa millä hetkellä tahansa, joten jätän kaikki suunnittelemani kuvat ja ylimääräiset ajatukset julkaisematta. Netti päätti taas kerran ilahduttaa oikuttelemalla, joten koneelle ei ole kovin paljon ollut asiaa. Eikä asiaa ole seuraavaan viikkoonkaan, huomenna kutsuu nimittäin ripari! Tasan viikon päästä kuulette musta siis seuraavan kerran. Jännitys mahanpohjassa kasvaa kasvamistaan, ja kohta olisi tarkoitus kokeilla, saanko edes nukuttua jännityksissäni.

Remember last summer when we had the chance to find each other, start making romance

2010-06-24T10:21:00.000-07:00

Aika on taas mennyt aivan liian nopeasti. Ripari lähestyy päivä päivältä, enkä mä tosiaankaan ole valmistautunut siihen vielä. Sen piti olla jossain pitkällä, ei vielä vähään aikaan. Nyt, kun olen herännyt todellisuuteen ja alkanut jopa miettiä viikonpäiviä (kesälomalla ei ikinä muista mitä päivää milloinkin eletään), tajuan, että ripariin on enää muutama hassu päivä.

Jos sanon täysin rehellisesti, mua jännittää aivan luvattoman paljon. En vain yksinkertaisesti tiedä miten osaan olla kokonaista viikkoa pois kotoa, kokonaista viikkoa ilman yhtäkään hetkeä yksin. Yksin on mun mielestä aivan ihana olla, silloin saa tehdä juuri niitä asioita mistä pitää ja juuri siihen tahtiin kun tahtoo. Mun mielestä myös kaikki tuttu ja turvallinen on ihanaa - ripari on näiden kahden täysi vastakohta.

Toivottavasti kukaan ei käsitä väärin, olenhan myös innoissani riparista. Olen nimittäin ollut huolissani myös siitä, tulenko viettämään koko kesän joka päivän samalla kaavalla, ilman uuden kokemista. Nyt saan kokea viikon ajan jotain uutta - munhan pitäisi olla iloinen! Heinäkuussa on muutenkin paljon enemmän ohjelmaa kuin kesäkuussa, joten enköhän tule irtaantumaan näistä päivieni kaavoista pian.

Maanantaina kutsuu Turku, enkä malta odottaa. Turku on mun kuvitelmissani aivan täydellinen kesäkaupunki, enkä voisi olla enempää innoissani, että tällainen nopeasti suunniteltu reissu toteutuukin. Tietysti mun tuurillani maanantaina sataa, mutta ei sekään haittaisi. Kaipaan jo parin päivän helteen jälkeen jotain muuta, jos en muuten, niin pukeutumisen kannalta. Ei minua vaan ole luotu kesäpukeutujaksi, syksyisin ja keväisin vaatteiden valinta sujuu niin paljon paremmin.

Tänään kävin vihdoin kävelemässä ulkona kameran kanssa, olen jo monta päivää halunnut kuvata ah niin ihania kesäisiä kukkia ja kaikkea muutakin. Tuolla on kaunista, mutta kuuma ilma ja hyttyset vähentää kuvausintoa jonkin verran. Itse tykkään näistä tämän päivän kuvista, tosin tässä niitä on vain pari. Arkistoihin niitä jäi vielä monia, mutta julkaisen ne joskus myöhemmin.
Laleh - Simon says

Täällä hiljaisia laivoja joiden kylkiin on kirjoitettu salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan

2010-06-20T09:37:00.000-07:00

Tänään oli pitkästä aikaa ihanan lämmin päivä, juuri tätä kesän kuuluu olla! Oikeasti mä pidän salaa enemmän sateesta ja kaikista kliseisistä asioista, joita sateella kuuluu tehdä, mutta on nämä lämpimät ja aurinkoisetkin päivät aina välillä hauskoja. Otin tunnin pari aurinkoa lukien kirjaa, kuuntelin musiikkia ja nautin tuosta auringonpaisteesta - sitä kun ei viimeiseen viikkoon ole tällä tavalla näkynyt.
Jippu-Rakkaus voittaa

You give me a feeling that i've never felt before, and i deserve it, i know i deserve it

2010-06-18T04:41:00.000-07:00

Päätin vihdoin rohkaistua ja aloittaa bannerin tekemisen - sen tekemisessä kun tulee aina jotakin ongelmia vastaan. Tällä kertaa kuvanmuokkausohjelma pysähtyi yhtäkkiä ilman syytä, ja meinasin jo jättää bannerin teon jollekin muulle päivälle. Onneksi en jättänyt, tykkään tästä uudesta kovin! Mietin ensin, onko teksti jo liikaa, mutta lopulta se näytti omissa silmissä paremmalta noin kuin yksivärisenä. Harmaasta taustasta en vieläkään malttanut luopua, joten se pysyy nyt vielä jonkin aikaa. Mitä mieltä te olette, onko tämä tarpeeksi kesäinen?

Sivupalkin kuva on we heart it:stä (kuten tämänkin merkinnän kuvat) ja loput on mun itseottamia.

One night of magic rush

2010-06-17T04:34:00.000-07:00

Tiistai 15.6.2010

Herään yhdeksältä, suu kipeänä eilisen hammaslääkärikäynnin jälkeen. Haluaisin jatkaa vielä vähän uniani, mutta päätän, että särkylääkkeen hakeminen suukipuun olisi parempi vaihtoehto.

Raahaan peiton ja aamupalan (leipää, jogurttia ja lempimehua) sohvalle ja katson televisiosta tulevia aamuohjelmia.

Kun kaikki vähääkään siedettävät ja mielenkiintoiset ohjelmat on loppuneet, makoilen vielä hetken peiton alla lukien romaania.

Puen vaatteet päälle ja teen mulle ja Ainolle ruokaa.

Ruuan jälkeen avaan tietokoneen ja tarkistan blogilistan päivitykset. Selaan we heart it:iä vaikka kuinka kauan, kunnes kyllästyn tietokoneeseen ja sammutan sen.

Selailen vanhaa Nylonia samalla kun katson televisiota. Kyllästyn sisällä olemiseen, sillä ulkona paistaa aurinko. Kun ehdin ehdottaa Ainolle pyöräretkeä, alkaakin jo sataa.

Lähden Ainon kanssa pyöräilemään sateesta huolimatta. Sade lakkaakin pian, eikä me kastuta lähes ollenkaan. Aurinkokin ilmestyy aina välillä esiin pilvien takaa.

Jään Ainon kanssa hetkeksi ulos ja kuvaan aikani kuluksi makrokuvia ruusuista.

Sisään mentyäni valitsen päivällä tallennetuista kuvista merkintään pääsevät ja kirjoitan pari hassua riviä blogiin. Havahdun ja huomaan kellon olevan jo seitsemän.

Suihkun jälkeen syödään suklaajäätelöä! Jäätelö auttaa aina kaikkeen, ja nyt toivon sen auttavan myös mun kipeään suuhuni. Koristelen sen kaikkea muuta kuin kauniisti, ja jo pelkkien karkkien syömiseen menee yhtä paljon aikaa kuin muilla koko jäätelöön.

Nukkumaan menen jo yhdentoista aikaan, sillä huomenna on aikainen herätys. Luen vielä hetken kirjaa, ja sen jälkeen menen peiton alle. Uni ei meinaa millään tulla, eikä mua väsytä lähes ollenkaan. Tekisi mieli laittaa valot päälle ja jatkaa lukemista, mutta tiedän, että aamulla olen miljoona kertaa väsyneempi, jos niin teen.

Olen viimeksi kirjoittanut ja kuvannut päivä kuvina-merkinnän noin vuosi sitten, joten taidot taitaa olla jo hieman ruosteessa. Toivottavasti ette odottaneet mitään ihmeellistä, sillä nämä mun kesälomapäivät ei mitenkään erityisen kiinnostavaa luettavaa ole.
José González - Heartbeats

We don't need to say goodbye, we don't need to fight and cry

2010-06-15T09:38:00.000-07:00

Mulla ei ole mitään kummoista asiaa, halusin vain jakaa pari ihanaa kuvaa ihanasta we heart it:stä. Olen tänään kuvaillut päivääni, ja huomenna tarkoituksena olisi koota kuvat yhdeksi merkinnäksi. Huomenna siis pitkästä aikaa päivä kuvina-merkintä! Katsotaan nyt jaksanko taikka ehdinkö enää illalla avata konetta, menen nimittäin päiväksi Lahteen. Menen Lotan ja Janinan kanssa elokuviin ja kiertämään vähän kauppoja, vaikkei mun lompakkoni sisältö kovin paljoon riitä.

Feist - So sorry

One, two, three, four, five, six, nine or ten, money can't buy you back the love that you had then

2010-06-13T09:36:00.000-07:00

Viime päivinä ei ole tapahtunut yhtikäs mitään erikoista - toisaalta on ihanaa, kun saa vain olla, mutta alan jo kyllästyä samalla kaavalla kuluviin päiviin. Olen yrittänyt keksiä jotakin tekemistä, uloskaan meneminen kun ei sateen takia houkuta. Perjantaina siivosin vaatekaapista kirppiskasaan kaikki vaatteet, joita en enää käytä, ja täytyy myöntää, että nyt tuntuu vähän tyhjältä; eikä vain vaatekaapissa.

Voisin alkaa pikku hiljaa kokoamaan uutta banneria, jääkukat eivät ole enää se ajankohtaisin aihe. Onneksi.
Feist - I feel it all

I've got nostalgic pavements, i've got familiar faces, i've got a mixed-up memory and i've got favourite places

2010-06-10T05:35:00.000-07:00

Viime syksynä rohkaistuin ja julkaisin videon, jolla lupailin kuvata samankaltaisia videoita lisää. No, miten kävikään? Nyt, melkein vuoden kuluttua sain vihdoin aikaiseksi kuvata videon, kun muutakaan tekemistä ei ollut ja talo oli sopivasti tyhjillään. Youtube päätti pilata laadun aivan täysin, mutta kai siitä oleellisimman saa irti. Mä pyydän anteeksi tuota hermostunutta liikehdintää, hiuksista on tosiaan hankala pysyä erossa kun jännittää. Voi olla, että tämän julkaisu kaduttaa hetken päästä...

Oli kuulkaa hankala pitää videon pituus tässä kuudessa minuutissa, olisin voinut puhua vielä vaikka mitä! Olisin keksinyt vaikka mitä juttua, mutta silloin tämän lataamisessa olisi mennyt monen monta tuntia.

Tänään tosiaan on ollut ihan normaali lomapäivä, ihana kun ei ole mitään, mitä täytyy tehdä. Nukuin myöhään, katsoin peiton alla aamuohjelmia, kävin ulkona ja kuvasin tuon videon. Nyt taidan jatkaa päivää jonkin elokuvan tai kirjan parissa.

Varmuuden vuoksi: Villatakki 9 euroa, röyhelötoppi 14,90 euroa ja huulirasva 3,90 euroa h&m / bikinit GT, yläosa 9,90 ja alaosa 7,90 euroa / rannekoru 3 euroa kirppikseltä
Kate Nash - Do wah doo

You asked me if i'd make it better, you asked me if we could grow old together

2010-06-07T10:52:00.000-07:00

Eilen oli vuorossa matka Riihimäelle isoäidin ja isoisän luo näyttämään vastasaatuja todistuksia. Tämä vierailu on jo muodostunut ihan perinteeksi, ja sen jälkeen tuntuu aina vähän enemmän kesälomalta - näin kävi myös tällä kertaa. Olen siis jo melkein tottunut ajatukseen, että on kesäloma. Mutta vain melkein.

Matkalla luin ihanan Kira Poutasen kirjaa Katso minua! enkä voi muuta kuin suositella. Kuka voi väittää romaania huonoksi, jos tapahtumapaikka on Pariisi ja teksti näin uskomattoman kaunista?

Tänään kävin kirpputorilla ja kesän ensimmäisellä irtojäätelöllä. Huomenna on Lahden vuoro - päivä päivältä kesäloma tuntuu entistä todellisemmalta. Olen varma, että pian alan kriiseillä siitä, miten koko kesä valuu ja menee hukkaan, sillä aika menee tunnetusti aivan liian nopeasti. Ihan pian on rippileiri; sain tänään postissa ohjeita siitä, mitä leirille otetaan mukaan ja monelta sinne täytyy mennä. Ja jännitys vain kasvaa ja kasvaa kun lähestytään kesäkuun loppua.
Kate Nash - Pick pocket

Odota vielä, kuuntele kuinka rintalastan alla muuttuu rytmi

2010-06-05T01:56:00.000-07:00

En tiedä, miltä nyt pitäisi tuntua. Päällimmäisenä on haikeus, vaikka sen ei ehkä kuuluisi niin mennä. En uskalla suoda ajatustakaan ensi vuodelle, saatika ensi lukuvuoden päättymiselle, sillä tuntuu aivan liian pelottavalta ja hämmentävältä, että minä odotan ensi vuonna muiden ysien kanssa peruskoulun loppumista. Joten ajattelen vain kahta seuraavaa kuukautta, vaikka onkin jotenkin epätodellista ajatella, että sen aikana ei ole pakko tehdä mitään, mikä ei huvita.

En kuitenkaan osaa ajatella kahta seuraavaa kuukautta. Ei tunnu ollenkaan samalta kuin viime vuonna, siltä, että tässä tämä nyt on, koko kesäloma edessä päin. Enkä edes osaa vielä ajatella niin. Ehkä ensimmäisen viikon jälkeen ei tunnu näin epätodelliselta.

Pitkästä aikaa haluan kertoa päivän vaatteista bloginkin puolella. Tykkään tuosta mekosta nimittäin niin paljon, etten malttanut olla pyytämättä äitiä kuvaamaan siitä paria kuvaa. Olin jo melkein menettänyt toivoni kevätjuhlamekon löytämisen kanssa, kunnes näin tämän h&m:ssä. Silloin se oli ihan kiva, nyt tykkään siitä jo kovin. Kengätkin on h&m:stä, nekin aikamoisella hädällä ostetut, sain ne nimittäin käsiini vasta pari päivää sitten. Seppälän bolero suojasi tänään tuolta kovalta tuulelta, jonka takia ulkona oli kylmä auringonpaisteesta huolimatta.

Aion viettää aikaa Ainon kanssa paljon kesällä, yksi parhaista asioista kesälomassa on se, että sisko on melkein aina samaan aikaan kotona!

Todistuksesta en ajatellut tämän enempää puhua, mutta yksi numero on aivan pakko kertoa - historia kymppi! Olen nähnyt tuon numeron eteen niin paljon vaivaa, ja olen sen kohdalta itsestäni ylpeä, joten pakkohan sitä on vähän esitellä. Nyt, hyvää kesää kaikki ihanat!
Carla Bruni - Quelqu'un m'a dit

I wondered through fiction to look for the truth, buried beneath all the lies

2010-06-01T10:21:00.000-07:00

Tänään aamulla tuntui kesältä enemmän kuin koskaan. Ipod soitti kesämusiikkia ja katsoin bussin ikkunasta aamuaurinkoa ja kesää ajatellen, että nyt vihdoin. Maailman paras tunne on se, kun tuntuu ensimmäistä kertaa sinä vuonna keväältä taikka kesältä.

Päivät tuntuu matelevan aivan liian hitaasti, mieli näyttää torstaita, mutta kalenterin mukaan nyt on vasta tiistai. Vaikka tästä viikosta on tulossa ihan hauska, haluaisin silti hypätä pari päivää eteenpäin. On hankala keskittyä mihinkään, kun pään valtaa kesäloma ja vapaus.

Kesän valtaama mieli ei valitettavasti osaa myöskään miettiä mitään muuta kirjoitettavaa kuin sen yhden ja saman asian. Jos jotain muuta kirjoitettavaa tulee mieleen, kesä kiertyy sen ympärille taikka päätyy johonkin, mikä liittyy jollain lailla kesälomaan. Kaikki liittyy tällä hetkellä kesälomaan.

Luulen, että mun täytyy kohta siirtyä nukkumaan, sillä olen aamuisin väsyneempi kuin ikinä. Senkin takia olen iloinen lomasta, saa vihdoin nukkua juuri niin kauan kuin haluaa. Nyt joudun tyytymään vain kahdeksaan tuntiin, ellen ole jo yhdeksältä sängyssä. Nukahdan pian tähän paikkaan, joten toivotan teille nyt hyvät yöt!

The XX - Islands

Olen kasvanut kiinni poikaan siihen yhteen ja oikeaan, olen kasvanut kiinni taloon, jonka ikkunapielistä vetää

2010-05-30T03:12:00.000-07:00

Viimeinen koe takana, ja en osaa edes kuvailla miten vapautuneelta musta tuntuu. Yritin panostaa vuoden viimeisiin kokeisiin niin hyvin kuin kykenin, ja kaikki muu jäi vähän varjoon. Nyt lupaan kuitenkin olla hetken hiljaa kouluasioista, kun päiviin mahtuu vihdoin muutakin.

En tiedä mistä kirjoittaisin. Tämä merkintöjen kirjoittaminen tuntuu jo niin vieraalta, että taidan kaivata vähän harjoitusta. Kummallista, kuinka nopeasti tästä vieraantuu. En meinaa löytää kirjaimia näppäimiltä taikka sanoja pääni sisältä; pahoittelen siis, jos teksti takeltelee tai poukkoilee aiheesta toiseen!

On käsittämätöntä, että kesäloma alkaa jo viikon päästä. Se tuntuu samalla niin haikealta ja ihanalta, etten tiedä kumpaa tahtoisin - kesäloman alkavan vähän myöhemmin vaiko ihan normaaliin aikaan. Olen kuitenkin innoissani kesästä, kesälomassa on ihan oma tunnelmansa, jos sitä vertaa vaikka joululomaan. Kesälomaan kuuluu pitkät aamut, auringonpaiste, Lahti aikaisin aamulla, pikkusisko, rantasauna ja uiminen liian kylmässä vedessä, jäätelö, ihanan korkea itsetunto, juhannus ja myöhään valvominen, ihanat auringonlaskut, miljoonat kuvat, hitaat päivät, kun taas joululomaan kuuluu päinvastaisia asioita. Ja onhan se kesäloma paljon pidempikin!

Kaiken kiireen keskellä olen unohtanut täysin kertoa enemmän Helsingistä ja sieltä tuoduista ostoksista, mutta nyt se tuntuu jo jotenkin epäajankohtaiselta. Ehkä jätän muistot siis ainoastaan mieleeni, mutta yhdestä asiasta en malta olla kertomatta. Löysin rippimekon! Se on ihana ja täydellinen yhtä asiaa lukuunottamatta; ostopaikkana on Sokos, joten on olemassa mahdollisuus, että törmään samaan mekkoon jonkun muunkin päällä. Mutta aivan sama, tärkeintä on, että mekko on ihan mahtava! En esittele sitä teille ennen itse konfirmaatiota, mutta voin kertoa, että siinä on pitsiä ja röyhelöitä - ja rakastan sitä.

Äiti toi työmatkaltaan Helsingistä tuliaiseksi Anna Puun Saharan, ja tykkään tästä yhtä paljon kuin edellisestä! Jokainen laulu paranee entisestään joka kuuntelukerralla. Suosittelen siis tätäkin, aivan ehdottomasti parasta kesämusiikkia mitä olla voi!
Anna Puu - Nopeimmat junat

And i'll cross oceans like never before so you can feel the way i feel it too

2010-05-26T08:32:00.000-07:00

En uskalla huokaista helpotuksesta, sillä edessä on vielä kaksi koetta. Huomenna äidinkieli ja lauseenjäsennys, jota en osaa, ja perjantaina ruotsi. En siis ole vielä aloittamassa elämääni uudestaan, sen teen vasta perjantaina. Pariin viimeiseen viikkoon on kuulunut koulu vahvemmin kuin ikinä, ja kaikki muu on jäänyt sen varjoon. Niin myös blogi, päiväkirja ja kamera, jotka siitä huolimatta on mulle niitä lemppareita. Huomenna luen tosiaan sitä ruotsia sen ajatuksen voimin, että se on viimeinen koe tänä vuonna. Perjantaina taidan kaatua suoraan sänkyyn jäätelön jälkeen (haluan jäätelöä viimeisen kokeen kunniaksi), sillä olen uskomattoman väsynyt. Tämähän tarkoittaa sitä, että musta kuullaan taas vasta viikonloppuna. Mutta sitten kaikki helpottuu, en jaksa odottaa perjantaita...

ps, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan The XX:n albuumin XX, ihan loistavaa musiikkia sadepäiviin!

Itkinkin jotain, ehkä yleistä kauneutta, ehkä odottamattoman ylevää tunnetta

2010-05-23T02:24:00.000-07:00

Eilen en tiennyt olisiko mun pitänyt itkeä vai nauraa, kun ensimmäiset ukkosen jyrinät kuuluivat. Mulla oli vihdoin aikaa, ja olin saanut viikon takaiset Helsingin kuvat koneelle. No, eihän siinä muu auttanut kuin jättää kuvien muokkaaminen siihen ja vetää johdot irti seinästä. Tänään uusi yritys, ja nyt en voi kuin ajatella, että miksi, oi miksi en ottanut järjestelmäkameraa mukaan? Laatu on kaikkea muuta kuin hyvä, eikä julkaistavia kuvia siksi ole kummoisesti.

Helsinki oli kuitenkin yhtä mahtava kuin ennenkin ja mulla hauskempaa kuin pitkiin aikoihin. Helsinki oli myös niin kesäinen, että tuntui kamalalta palata maanantaina kouluun. Aivan kuin kesäloma olisi ehtinyt kestää vain neljä päivää, ja yhtäkkiä sanottaisiin, että ei, nyt on palattava takaisin arkeen. Kuvat eivät tosissaan anna oikeutta sille, miten ihanat kolme päivää mulla oli, mutta julkaistaan nämä nyt kumminkin.

En malta odottaa ensi kertaa.

So stand on the edge with me, hold back your fear and see; nothing is real 'til it's gone

2010-05-19T10:34:00.000-07:00

Terveiset täältä historian kirjojen keskeltä, hei. Kuten odotettavissa oli, parit viimeiset viikot ovat täynnä kokeita. No, oikeasti niitä ei riitä edes joka päivälle, mutta niitä on silti liikaa, ja kaikki vaatii paljon lukemista. Historian koealueen olen lukenut moneen kertaan, mutta päähän ei tunnu jäävän mitään. Haluan oikeasti panostaa historian numeroon, onhan tämä viimeinen kurssi historiaa koko peruskoulussa. Ongelmana on, että haluan panostaa niihin kaikkiin kokeisiin yhtä paljon, jos en sataprosenttisesti, niin ainakin lähelle sitä.

Olen siis tuskaillut koulun kanssa - siinä tämän viikon kuulumiset pähkinänkuoressa. Tietysti olen myös nauttinut upeasta säästä, makoilin tänään ottamassa aurinkoa lukien historiaa yli kaksi tuntia, ja kohta alkaa olla jo jonkinmoiset rajat näkyvissä. Iltaisin tuntuu ihan kesältä, kun aurinko laskee ja paistaa suoraan mun huoneeseeni, iho on ruskettunut ja tuoksuu auringolta, eikä huoneessa ole kuuma auki olevan ikkunan takia. Parin viikon päästä onkin ihan oikeasti kesä ja vapaus!

Helsinkikin oli tapansa mukaan ihana, mutta siitä lisää heti, kun mulla on aikaa muokata kuvat. Eli viikonloppuna. Sitä ennen ette taidakaan musta kuulla; huomenna hukun maantiedon ihmeelliseen maailman. En malta odottaa, onhan kartat aivan helppo muistaa ulkoa...

On ihana huomata jo heti aamusta, että päivästä tulee hyvä. Hyvään aamuun tarvitaan melkein kivuton herääminen, helposti löytyvät vaatteet (eli hyvä naama-, hius- ja vaatepäivä) ja vähän aikaa tehdä mitä huvittaa. Pari viimeistä aamua on sujunut loistavasti, ja sama tunne on pysynyt koko päivän. Toisaalta aamut ovat aivan kamalia, liittyyhän niihin aika olennaisesti liian aikainen herääminen, mutta jotenkin aamuissa on ihan oma tunnelmansa. Mikään ei ole vielä ehtinyt pilata hyvää tuulta taikka varmuutta sen päivän vaatteista.

Eli, vaikka kokeet ovat vähän laskeneet mielialaa, mulla on kuitenkin ollut monia hyviä päiviä, ja varsinkin aamuja. Jotta huominenkin olisi hyvä, on mun varmasti parasta mennä nukkumaan. Väsyttää tajuttomasti, ja tästä syystä taitaa tämä tekstikin olla hieman sekavaa ja päämäärätöntä. Hyvää yötä, nähdään viikonloppuna!

The Crash - Coming home

Oh love don't let me go, won't you take me where the streetlights glow

2010-05-13T03:59:00.000-07:00

Eilinen oli hyvä päivä. Monestakin pienen pienestä syystä, joita lueteltaessa menisi liian kauan aikaa. Suurin ja huomattavin syy oli kuitenkin sää, mikäs muukaan. Voisin veikata, että aika monella oli eilen hyvä päivä - auringonpaistetta ja tuollaisia lämpölukemia ei vain voi katsoa muuta kuin hymyillen. Auringon kunniaksi vietin pari tuntia ulkona lukien kirjaa ja unohtaen ihan kaikki murheet. Muistin taas, miltä kesä tuntuu. Ja tiedättekö mitä; mulla on tämän vuoden ensimmäiset rusketusrajat! Mitä siitä, vaikka ne onkin juuri siinä kohdassa, joka ruskettuu helpoiten, ja mitä siitä, vaikka niitä ei näykään jossei katso hyvin tarkasti.

Oon edelleen hyvin hämmentynyt siitä, kuinka nopeasti aika onkaan kulunut. Sen seurauksena olen miettinyt, miten mä olen viimeisen vuoden aikana muuttunut. En tiedä, olenko. Ehkä, mutta en mitenkään merkittävästi (paitsi ulkonäöllisesti jonkin verran). Blogi sen sijaan on muuttunut omissa silmissä aika paljon. Nykyään keskityn enemmän oikeinkirjoitukseen, vaikkei se vieläkään ole välttämättä täysin hallussa. Olen tarkempi myös kuvista, joita blogiin laitan ja tekstistä, jota sinne kirjoitan.

Enkä olekaan varma, onko tarkkuus sittenkään parempi juttu. Vaikka kirjoittaessani ja lukiessani merkintöjäni en pidä niitä mitenkään jäykkinä tai väkisin kirjoitettuina, olen alkanut pelätä, että te pidätte. Vuosi sitten saatoin vain avata koneen ja kirjoittaa täysin spontaanisti päivästä, mutta jos nyt tekisin näin, en varmasti olisi tyytyväinen merkintään.

Nykyään en halua myöskään kirjoittaa mitään, mikä tuntuu musta turhalta. Voi olla, että monen mielestä mun blogini on täynnä turhista asioista kertovia tekstejä, mutta mulla itselläni on lähes aina jokin syy kirjoittaa just niitä asioita päivästä. Mutta - en osaa sanoa, onko sekään hyvä asia. Haluaisin kirjoittaa joka päivä jotakin kuulumisia blogiin, mutta pidän niitä liian turhina jaettavaksi monelle ihmiselle, joten tartun päiväkirjaan.

Vaikka kyllä mä olen tyytyväinen muutoksista blogin suhteen. Ennen kirjoitin enemmän puhekieltä, ja nyt ollaan jo lähempänä kirjakieltä, joka tuntuu jostain syystä mulle paljon helpommalta kuin puhekieli. Mistä se johtuu, sitä en osaa sanoa. En enää keskity niin paljon vaatteisiin, eihän niissä enää kovin paljon esittelemistä olisikaan. Mutta itseäni se ei haittaa, tällä hetkellä vaatteiden ja päivän asujen esittely ei tunnu omalta. Ainakaan jokapäiväisesti, esittelenhän edelleen aina välillä uusia rakkauksia vaatteiden osalta.

Kuten voitte huomata, oon ehkä hiukan hukassa tämän blogin kanssa. Tiedättekö, joskus on sellaisia viikkoja, päiviä tai kuukausia, kun tahtoo kirjoittaa jokaisesta pienimmästäkin asiasta monen monta riviä. Nyt ei välttämättä ole sellainen viikko, päivä tai kuukausi. Ajatuksia on hankala pukea sanoiksi ja omille kirjoitusvirheille on täysin sokea, vaikka kuinka haluaisi kirjoittaa jostakin.

Valvoin eilen myöhään ja katsoin sen nimipäivälahjan, Coco avant Chanelin. Ja suosittelen sitä ehdottomasti jokaiselle, elokuva oli kaunis ja mielenkiintoinen.

Eilisestä valvomisesta huolimatta heräsin aikaisin, mutta virkeänä. Oli ihana nukkua juuri niin pitkään kuin haluaa (vaikka Lotan mielestä kymmeneen nukkuminen ei ole myöhään nukkumista) ja sen jälkeen heräillä lukien vanhoja Trendejä. Päivä taitaa valitettavasti jatkua historialla, kaksi viikkoa tästä eteenpäin on täynnä kokeita.

Coldplay - Life in technicolor III

I never ever cried when I was feeling down, i've always been scared of the sound

2010-05-10T09:51:00.000-07:00

Tuntuu kummalliselta - toisaalta pää on täynnä ajatuksia, ja toisaalta en ole saanut mietittyä yhtikäs mitään selväksi. Kolmen päivän kouluviikko on onneksi lyhyt, ja saan taas nukkua, josko se hiukan helpottaisi sekaviin ajatuksiini.

Väsyttää muun muassa sen takia, että heräilin eilen Ainon kanssa tekemään äidille aamupalaa. Äiti herää aina niin aikaisin, ja nyt meidän olikin oltava hereillä ennen sitä. Mutta ei se haittaa, äiti tykkäsi aamupalastaan ja lahjoistaan, olihan se herääminen ihan sen arvoista.

Lukuvuosi alkaa olla jo aivan loppumaisillaan, enkä voi vieläkään käsittää sitä. Viime kevät on vielä niin elävänä mielessä, että on hankala elää nykyhetkeä. Koko ajan tuntuu siltä, että tästä keväästä ja kesästä täytyy tehdä parempi kuin edellisestä ja ettei muistoja kerry yhtä paljon kuin viime vuonna. Tiedän jo, miten pääsen eroon tuosta tavasta; lopetan hetkeksi liian ajattelemisen ja vain kerään niitä muistoja - ilman sitä ajattelemista.

Tänään vastaanotin yhden nimipäivälahjan (lauantaina on Sofian nimipäivät, mun toinen nimeni on Sofia, monimutkaista), iskä oli osannut valikoida dvd-hyllystä juuri oikean elokuvan. Coco avant Chanelin olen halunnut nähdä jo siitä asti kun sitä alettiin näyttää elokuvateattereissa, ja nyt se on vihdoin mulla omana. Katson tämän varmaankin keskiviikkona, voin kertoa tästä enemmän sitten.

Muuta erikoista tänään ei ole tapahtunutkaan. Olen ainoastaan yrittänyt saada taottua päähäni kaikkia miljoonaa muotoa ruotsin sanoista, enkä edes tiedä onnistuinko.
Kings of leon - Cold desert

You sit there in your heartache waiting on some beautiful boy to save you from your old ways

2010-05-09T03:39:00.000-07:00

Kuvat we heart it
Helsinki lähestyy päivä päivältä, ja olen miettinyt, miten hoitaisin merkintöjen teon niiden kolmen päivän aikana. En halua blogin olevan täysin hiljainen, joten jokin idea olisi keksittävä. Oon miettinyt paria ihan tavallista merkintää, vaikka kysymyspostausta ja sensellaista. Tahtoisin kovasti myös kuvata, mitä ikinä tahdotte. Antaisitte siis mulle erilaisia kuvausehdotuksia, ja kokoaisin niistä tällaisen postauksen. Tykkäsin aivan mielettömästi koota tuota postausta, ja tekisin sen mielelläni uudestaankin - tietenkin uusilla kuvauskohteilla. Olisin siis iloinen, jos kertoisitte laidasta laitaan eri juttuja, mitä tahdotte mun kuvaavaan!

You make my dreams come true

2010-05-06T10:37:00.000-07:00

Pitkästä aikaa otin kameran käteen ja marssin ulos - ja kappas, sinnehän on tullut täysi kevät! Siellä on jopa kukkia. Tiesin tietenkin, että on jo toukokuu, mutta yllätyin silti. Ei siinä mitään, hyvin mieleinen yllätyshän tuo oli!

Kävin tänään kampaajalla, ja vaikkei mitään suurta muutosta tapahtunutkaan, tykkään näistä entistä enemmän. Ihana kun otsahiusten alta näkeekin jotain! Kampaajan lisäksi en ole tehnyt tänään mitään erikoista, ja mulla on silti ollut hyvä päivä. Itseasiassa mulla on ollut todella hyvä viikko, vaikkei mitään kummempaa ole tapahtunutkaan. Itsetuntokin on ollut normaalia kovemmalla, ja odotan jo kauhulla, kun naama-, tukka- ja vaatekriisi iskee samalle päivälle. Mutta ei murehdita sitä mikä ei vielä ole tapahtunut! Nyt menen katsomaan ihanan Rachel Zoen ja sen jälkeen menen peiton alle, väsyttää aivan tajuttomasti!

Hey there sunshine lift my heart, i know life is long but it goes so fast

2010-05-03T09:37:00.000-07:00

On parasta huomata, että päivämäärä, jota on odottanut, onkin paljon lähempänä kuin uskoisikaan. Yllätyksekseni löydänkin siis itseni jo reilun viikon päästä Helsingistä, voiko mitään parempaa ollakaan! Luulin tosiaan helatorstain ja neljän päivän viikonlopun olevan pitkän matkan päässä, mutta todellisuudessa se olikin aivan nurkan takana. Enkä siitä huolimatta malta odottaa!
Emiliana Torrini - Big jumps

If all you have is leaving i'm gonna need a better reason to write you a love song today

2010-05-01T08:38:00.000-07:00

Näin ensimmäiseksi; hyvää vappua! Ihan uskomatonta, että jo nyt on vappu. Muistan niin elävästi viime vuoden vapun, etten uskoisi, että siitä on jo vuosi. Sääkään ei välttämättä muistuta kovin paljon vappua, mutta mitäs pienistä.

Hieman harmaasta säästä huolimatta lämmitettiin kuitenkin rantasauna ja nyt voinkin ylpeänä kertoa, että heitin talviturkin - päätä myöden! Aurinkokin ilmestyi näkyviin, ja täytyy myöntää, että olo tuntui onnellisemmalta kuin pitkään aikaan istuessa siinä auringossa, juoden lasten mansikkasamppanjaa Ainon seurassa ja haaveillen kesälomasta - silloin kun voi istua ilta-auringossa vaikka joka ilta ilman mitään murheita.

Huomaan pienistä asioista, jotka toistuvat, kun alan kaivata jotakin. Kun alan olla kesäloman tarpeessa, havahdun joka aamu aamuyöstä hereille ajatellen nyt jos en nouse, myöhästyn, tai kun alan kaivata uusia vaatteita, vaatekriiseistä tulee jokapäiväisiä. Valitettavasti viimeaikoina olen sekä herännyt noin neljän aikaan, jonka jälkeen olen jatkanut uniani että vaatekriiseillyt vähän liian usein. Joten miten olisi, lähestyisikö kesäloma ihan vähän nopeampaa tahtia?

Yleensä olen tehnyt kirjapostauksia vasta, kun kirjoja on luettuna enemmän kuin yksi, mutta tällä kertaa en malttanut odottaa. Kertokaa toki, onko aiemmat kirjapostaukset parempia kuin yksittäin esitellyt kirjat.

Hilde Hagerup-Voikukkien laulu
Gerd on äkäinen räkänokkaenkeli, neiti suorasuu, ja se hänessä juuri onkin niin hyvää. Ainakin oli, ainakin isän mielestä. Isän kuoleman jälkeen Gerd tuntee itsensä jätetyksi. Isosisko Siv vain laulaa ja äiti vain suree. On Gerdillä kuitenkin vielä Kajsa, paras kaverinsa. Kun kotipaikkakunnalle pieneen norjalaiseen rannikkokaupunkiin muuttaa uusi tyttö, kaunis ja puhdas Maja, Gerdin ja Kajsan ystävyys on uhattuna.
Koskettava ja tosi kuvaus ystävysten ja sisarusten välisestä mustasukkaisuudesta, nuoren naisen haavoittuvuudesta sekä toiseen luottamisen ja itsensä tuntemisen vaikeudesta.

Lainasin tämän kirjan jo kesällä, mutta silloin kyllästyin jo parin sivun jälkeen. En tiedä mikä oli muuttunut, mutta tällä kertaa luin romaanin hyvinkin nopeasti. Rakastuin tekstiin ja kirjoitustyyliin, ja luulen, että tämä on yksi lempikirjoistani ikinä. Enkä edes osaa sanoa miksi! Alussa olin hiukan mietteliäs, sillä kirjalla ei ollut mielestäni kunnon juonta, mutta jo puolessa välissä huomasin, ettei se haittaa. Romaanin idea on silti mielenkiintoinen ja kaunis, kirjoitustyylistä puhumattakaan. Lisäksi tästä tulee mieleen kesä ja sateiset juhannusaatot, joten jo pelkästään sen takia voin suositella. Ehdottomasti kannattaa lukea, vaikken osaakaan kertoa syytä sille, miksi pidän tästä näin paljon.

Tänään olin Lotalla vappubrunssilla, johon oikeastaan koko päivä tuntui menevän. Ei se mitään, mulla oli ihan hauskaa. Nyt olenkin istunut viimeiset pari tuntia kirjoittaen tätä hyvin sekavaa postausta ja kuunnellen Sara Bareillesia. Sara Bareillesin Love song tuo niin elävästi mieleen kevään 2008, että voin melkein tuntea sen saman jännityksen koulun vaihtamisesta ja lähellä olevasta kesälomasta. Parasta musiikkia on musiikki, josta tulee paljon muistoja mieleen.

Iltaa jatkan 500 days of Summer-elokuvan parissa, suosittelen tätäkin suoraan sydämestäni!
Sara Bareilles-Love song

Ja kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi

2010-04-29T08:58:00.000-07:00

Voisin kertoa siitä, kuinka iltapäivisin päässäni pyörii monia lauseita kirjoitettavaksi tänne, ja kuinka illalla huomaan suunnittelevani nukkumaanmenoa - lauseet yhä päässäni.
Voisin kertoa siitä, kuinka pidän aamuauringon paistamisesta huoneeseeni, ja kuinka sateenropinaan on miljoona kertaa ankeampi herätä.
Voisin kertoa siitä, kuinka innoissani olen tukioppilaana olosta; tiistain tukarikoulutuspäivässä oli hauskaa, ja keskiviikkona ohjailin yläasteeseen tutustumaan tulleita kuudesluokkalaisia. En malta odottaa ensi vuotta!
Voisin kertoa, etten malta odottaa myöskään kesälomaa, sillä nyt tuntuu jo siltä, että kesäloma olisi kaikinpuolin parempi vaihtoehto kuin aikaiset aamuherätykset ja vuoden viimeiset kokeet.
Voisin myös kertoa, että hyvin vähän odotan niitä nimenomaisia viimeisiä kokeita.

Voisin kertoa kirjasta, jonka luin loppuun viime viikonloppuna, ja josta tykkäsin kovasti.
Voisin pyytää anteeksi monen päivän hiljaisuutta.

Mutta tyydyn vain toteamaan, että vuorokauteen on ehdottomasti saatava lisää tunteja.
SMG-Näin minä vihellän matkallani

You could be happy, i hope you are, you made me happier than i'd been by far

2010-04-25T09:03:00.000-07:00

Olen tehnyt tänään vaikka mitä, eli kaiken mitä oli tarkoituskin. Muun muassa lyhensin yhtä mekkoa, luin maantiedon koealueen läpi (vaikken osaakaan lukea maantietoa, meillä on ollut sitä viimeksi noin puolitoista vuotta sitten), imuroin yläkerran, siivosin huoneeni ja kävin lenkillä. Perjantaina odottaa kevätlukukauden paras tapahtuma, nimittäin 1500 metrin juoksu. Juoksin saman matkan tänään lujaa, kahdeksassa minuutissa, ja olin kuolla. No, ehkä se onnistuu jotenkuten.

Nyt jäljellä olisikin enää ruotsin sanojen opettelu. Onko pakko?

Olen tuskaillut kevättakin hankinnan kanssa jo yli kuukauden. Kun en meinannut millään löytää sitä mieleistä, päätin tilata ainoan mieleenjääneen h&m:ltä. No, sitä pakettiahan odotettiin kuin kuuta nousevaa, ja kun sain sen vihdoin keskiviikkona käsiini, en ollutkaan takista aivan varma. Nyt olen jo melkein varma, mutta ajattelin silti kysyä teidän mielipidettänne.

Tykkään tosi paljon tuosta väristä ja mallista, mutta en ole varma, miltä se näyttää mun päälläni. Lyhythän se on, mutta isommassa koossa hartiat ovat aivan liian suuret. Ja toisaalta myös tykkään siitä lyhyenä, vaikka voisihan se vähän pidempikin olla. Mutta, mitä mieltä olette, palautanko vai pidänkö tuon itselläni?

Tämä on ehkä ensimmäinen päivä koko vuonna, kun tuntuu oikeasti keväältä.
Snow patrol - You could be happy

I had a heart then but the queen has been overthrown

2010-04-23T09:35:00.000-07:00

Ei mitään erikoista, halusin vain jakaa pari ihanaa kappaletta ja we heart it:n kuvaa. Viikonloppu on myös ihana, jostain syystä mua väsyttää kumman paljon.
Ellie Goulding-Lights
Ellie Goulding-Your biggest mistake
Ellie Goulding-Salt skin
Anna Puu-Riko minut
Snow patrol-Perfect little secret

Täytä toiveeni, riko minut, rakkaani

2010-04-22T09:04:00.000-07:00

Kurkkasin eilen kalenteriin pitkästä aikaa. Lievästi sanottuna ihmetys oli suuri, kun ymmärsin, että nyt on jo 22. päivä huhtikuuta. Ajatelkaa - viikon päästä on vappu. Tuntuu kuin viime vapusta olisi kaikkea muuta kuin vuosi. Miten aika on voinutkaan mennä näin nopeasti? Ensin ollaan tuskastuneita siitä kuinka on pimeää ja kuinka lunta riittää, ja nyt yhtäkkiä aamulla riittää valoa jo herätessä; kuten myös illalla nukkumaanmentäessä. Miten käsittämätöntä.

Koko huhtikuu on mennyt multa ohi, en ole saanut aikaiseksi oikein mitään. Ja huhtikuun alussa ajattelin, kuinka kiireinen tästä kuusta tulee. Ja vielä mitä. Kaiken lisäksi mun piti keskittyä kunnolla kevääseen, nauttia jokaisesta lätäköstä, kevättunteesta, ensimmäisistä balleriinakeleistä - enkä ole tehnyt sitä niin täysillä kuin suunnittelin. Joten olen lievästi pettynyt. Koska ainoastaan huhtikuu on kevättä, toukokuu on vain ja ainoastaan toukokuu, kuukausi ennen kesälomaa.

Löysin kalenterista myös erään toisen asian - nimittäin ensi tiistaille merkityn, maailman jännittävimmän tukioppilaskoulutuksen. Sanonpa vain, että maanataina ei tule helposti uni, eikä tiistaiaamuna syödä. Mutta viikonloppuna vaatekriiseillään. Ja paljon.
Anna Puu-Riko minut

I lay down on the cold ground, i, i pray that something picks me up and sets me down on your warm arms

2010-04-19T07:27:00.000-07:00

Pari viimeistä päivää olen viettänyt lähinnä teen, omenalimonaadin, television, jäätelön ja romaanien parissa. Jäin tänäänkin kotiin, sillä kunnon kuumetauti on viimeinen asia, mitä tällä hetkellä toivon. Kuten aina, monen päivän, joina ei ole tehnyt yhtikäs mitään, jälkeen alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää, ja mäkin jo melkein kaipaan kouluun.

Taidan ehkä mennä valmistautumaan huomiseen, toivon kovasti, että olisin silloin täysin terve.
Jenni Vartiainen - Seili

Sometimes even right is wrong

2010-04-17T09:37:00.000-07:00

Tarkoituksenani oli nukkua pitkään, mutta kuinkas kävikään - avasin silmäni jo ennen kymmentä, enkä saanut enää uudestaan unta. Aina silloin, kun saisi nukkua vaikka kuinka myöhään, ei niin jostain syystä tahdokaan tehdä. Miksi?

Tarkoituksena oli myös viettää tämä päivä kotona katsoen Gossip girliä ja elokuvia, lukien kirjoja ja vaan leväten, mutta sekään suunnitelma ei toteutunut.

Olisin halunnut viettää päivän meikittä, hiukset takussa ja yöpaita päällä, mutta ajattelin, että julkisella paikalla ei ole hyvä näyttää siltä. Puin päälleni rakkauspaidan, kiharsin hiukset ja meikkasin, no, ehkä mä vietän huomenna päivän ilman laittautumista.

Jossain vaiheessa päivää huomasin, kuinka mun kurkkuuni sattuu ja nenäni vuotaa - loistavaa. En todella haluaisi olla nyt juuri kipeä, nuha on yksi typerimmistä asioista mitä on. Ehkä voisin parantaa itseni nyt viikonlopun aikana; jäätelöä, teetä, paljon unta ja elokuvia. Aloitin jo vähän aikaa sitten jäätelöllä ja teellä, seuraavaksi vuorossa olisi elokuvat.

Innostuin kovasti aamuisesta auringonpaisteesta, koska olin odottanut kauhulla viikonlopuksi luvattua lumisadetta. Valitettavasti aurinko meni piiloon, ja tuolla alkoi tuulla aivan valtavan kovaa ja nyt siellä näyttää lähinnä tältä:

Coldplay - Lovers in Japan

Taivaanrannan pilvet tekevät kolon auringolle, lapset nousevat jyrkänteelle nähdäkseen pidemmälle

2010-04-15T08:50:00.000-07:00

Iloa on:

-Lähestyvä viikonloppu (tosin se lähestyy aivan liian hitaasti, tämä viikko on tuntunut vaikka kuinka pitkältä), ihanaa, vihdoin tarpeeksi unta!
-Pitenevät päivät

-Sain suunnitelluksi kuvaamataidon seuraavan työn, nyt toivon, että osaan toteuttaa sen tarpeeksi hyvin
-Kokeettomuus
-Edellisestä johtuen mulla on aikaa lukea muutakin kuin koulukirjoja, seuraavaksi tarkoituksena on aloittaa Hilde Hagerupin Voikukkien laulu

-Illan Rachel Zoe. Jokaisen täytyy olla täysin hiljaa, kun mä katson sitä, silloin mua ei saa missään nimessä häiritä.
-Tänään palautetut äidinkielen kokeet

-Viides jakso ja 12 tuntia valinnaisaineita viikossa
-Valoisaa on vielä yhdeksältä, aivan käsittämätöntä!
-Tällä viikolla pitäisi saapua mun odotettu takki, toivon sydämeni pohjasta ettei tilaus viivästy

Kuvissa tosiaan näkyy sitä mun seuraavaa kuvaamataidon työtä, tai ainakin osia siitä. Tehtävänantona on tehdä tulevaisuuden unelmasta tai unelmista toteemipaalu, joka kuulostaa ehkä vähän hankalammalta kuin on. Toteutustapa on vapaa, ja mä päätin tehdä työn kollaasimuotoon. Tiesittekö, että toteemeissa käytetty sininen ja keltainen kuvaa mm. onnellisuutta?

My heart is yours, it's you that i hold on to, that's what i do

2010-04-12T09:24:00.000-07:00

Olen varma, että jokainen tietää, mistä tahtoisin tällä hetkellä kirjoittaa. Yritän parhaani mukaan pitää hehkutukset sisälläni, älkää huoliko. Meillä oli koulussa yritysvierailupäivä, ja vaikka kävelyä oli aivan liian paljon, mulla oli oikein hyvä päivä. Koulun jälkeen käytiin Jannan kanssa ostamassa mm. jäätelöä kaupasta, jota syödessä istuskeltiin ulkona ihanassa auringonpaisteessa. Illalla oli vielä yksi riparitapaaminen, ja nyt voin sanoa, että väsyttää. Väsyttää ja paljon.
Jenni Vartiainen - Eikö kukaan voi meitä pelastaa?

ps,

ah, rakkautta!

When everything feels like the movies

2010-04-10T09:03:00.001-07:00

31. Vihaan kirjoitusvirheitä. Tätä ei välttämättä huomaa mun blogikirjoituksista, mutta muuten olen niistä ehdottoman tarkka. Pyrin blogissakin siihen, että kaikki perusjutut olisi hallinnassa. Vihaan enemmän kuin mitään yhdyssanavirheitä ja sitä, kun käytetään ketä-sanaa kuka-sanan tilalla.
32. Ylempi saattaa johtua siitä, että mun isoäitini oli äidinkielen opettaja. Se on ehkä toiseksi tarkin opettaja kenet tiedän!
33. Yritän aina ajatella sitä, miltä muista tuntuu. Yritän myös pitää mielessäni sen, että kohtelen muita samalla tavalla kuin toivon niiden kohtelevan mua.
34. En tiedä miten pääsen huomenna ylös sängystä, maanantaista tai loppuviikosta puhumattakaan. 12 kertainen hyvin aikainen aamuherätys ei välttämättä ole mun juttuni.
35. Mulla ei ole lempiblogia, tykkään tosi monista.

36. Oon huomannut tätä tehdessä, etten mitenkään osaa tiivistää asioita yhteen lauseeseen. Mun on aina päästävä selittelemään lisää, ja juttua tuntuu kirjoittaessa aina välillä riittävän vaikka millä mitalla.
37. Huomasin saman tänään riparitapaamisessa, kun piti kirjoittaa itsestä, ystävistä ja perheestä - kun muut olivat jo valmiit, mä olin kirjoittanut vasta itsestäni...
38. Mä saatan olla liian herkkä. Vihaan riitelyä, ja pahoitan mieleni aivan liian helposti. Saatan itkeä ihan pienistä jutuista, vaikka siitä, että mun mielestä joku sanoi mulle ilkeästi, vaikkei asia oikeasti olisikaan niin.
39. Itken myös kaikille ah, niin ihanille rakkausjutuille. Ps. I love you-elokuvan katseleminen on pelkkää itkua, äsken mun silmiin nousi kyyneleet lukiessani laulun sanoja ja onnistuin vuodattamaan parit kyyneleet myös Uusikuussa, vaikka Lotta ja Janna ainoastaan nauroi niissä kohtauksissa, missä mua itketti.

40. Tiedä sitten onko tuo hyvä vai huono asia...
41. Jippu, Jenni Vartiainen ja SMG on ihania! Niiden musiikkia voi kuunnella vaikka miten monta kertaa kyllästymättä.
42. Mä en tykkää ihmisistä, jotka esittää jotain typerää roolia saadakseen ystäviä tai pysyäkseen porukassa. Mä olisin itse mieluummin yksin, kuin esittäisin jotain muuta.
43. Mä osaan innostua pienistä asioista.
44. Tällä hetkellä mun lempikappaleita on seuraavat: x x x
45. Mä viihdyn tosi hyvin yksikseni, eikä mulle melkein koskaan tule mulla ei ole mitään tekemistä-oloa. On ihaninta, kun saa itse päättää mitä tekee, ja silloinhan tulee tietysti tehtyä ainoastaan asioita, joista itse tykkää.

46. Mä rakastan lomia, koska silloin mun itsetunto nousee aina monta pykälää ylemmäs. Koulussa on jotenkin niin paljon tietoisempi jokaisesta pikku viasta ulkonäössä. Kesäloma onkin paras, sillä silloin se sama itsevarmuus säilyy kauiten.
47. Vihaan sanoja biisi ja bändi. Mä en ikinä käytä niitä itse.
48. Mun huoneeseen ei koskaan paista aamuaurinko, mutta ilta-aurinko sen sijaan paistaa suoraan mun ikkunasta sisään. Se melkein korvaa aamuauringon puuttumisen.
49. Mä en ole katsonut Junoa moneen kuukauteen, mutta musta tuntuu, että kohta voisin katsoa sen ilman haikeutta.
50. Olen maailman surkein toteuttamaan haasteita, joihin mut on haastettu.
51. Tilasin eilen äidin kanssa mun unelmien takin netistä, ja nyt en voi kuin toivoa, että se tulisi ajallaan ja koko olisi oikea. Pidetään sormet ja varpaat ristissä!

Alempana aiemmin tänään kirjoitettu merkintä.

You're the closest to heaven that i'll ever be, and i don't want to go home right now

2010-04-10T08:06:00.000-07:00

Aloin jo huolestua, kun huomasin, että kuvia on viimeksi ladattu koneelle noin viikko sitten... Nyt vähään aikaan ei ole tiedossa kokeita, ettekä voi kuvitella kuinka iloinen olen. Monen päivän jälkeen saan vihdoin tulla koulusta kotiin - eikä mun tarvitse jatkaa koulun ajattelua yhtään sen enempää.

Kuvia multa löytyy tosiaan viimeisen viikon ajalta, mutta koska olen käyttänyt sekä pokkaria että järkkäriä, päätin jättää osan julkaistavaksi myöhemmäksi. Eri kameroilla otetut kuvat on ihan erikokoisia, enkä mä halua niitä samaan merkintään.

Jos aloitetaan tästä päivästä... Tänään oli riparin ensimmäinen etukäteispäivä, ja huomenna taas toinen. Olin kieltämättä hieman haluton menemään tuonne, sillä herätyskello soi melkein samaan aikaan kuin koulupäivinä.

Hyvin selvittiin aikaisesta aamuherätyksestä, ja mulla olikin ihan hyvä päivä. Aurinko paistoi ja kuusi tuntia meni paljon nopeammin kuin olin kuvitellut. Otettiin Jannan kanssa ruokatauolla parit kuvat, ja tuon auringonpaisteen takia siellä tarkeni aivan helposti ilman takkia, ihanaa! Ihme ja kumma, mua ei edes kovin jännittänyt, mitä nyt vähän mahaa kipristeli aamulla. Ei kuitenkaan mitään toivoa, ettenkö jännittäisi itse riparia...

He's trying to make his way home, back up to heaven all alone, nobody calling on the phone

2010-04-06T09:04:00.000-07:00

11. Meinasin tänään laittaa balleriinat jalkaan. Lämpömittarin näyttämät kome astetta ja lumisade kuitenkin vähän mietitytti, mutta ehkä loppuviikosta?
12. Mä tykkään sateesta ainoastaan kesäisin. Muuten se on typerää.
13. Tässä mun pöydällä on edelleen jouluvalot. Lupasin mun pikkusiskolle, että otan ne pois sinä päivänä kun saan laittaa balleriinat jalkaan.
14. Huomasin juuri, että mun elämäni pyörii tällä hetkellä pelottavan paljon kevään ympärillä... Kaipaisin ehkä vähän vaihtelua.

15. Oon salaa vähän (tai ehkä aika paljonkin) ihastunut X-factorin Eliakseen. Voiko mitään ihanampaa ollakaan!
16. Edellisen kohdan takia jouduin myös syömään sanani, Lauri Tähkänkin laulut voi kuulostaa ihan hyvältä. Mutta ainoastaan jonkun muun laulamana! Mä en olisi ikinä uskonut myöntäväni tätä, huhhuh...
18. Jännitän aina aivan liian paljon ihan jokaista koetta, ja valittelen kokeen täyttämisen jälkeen, kuinka nyt meni huonosti enkä muistanut mitään. Kun saan koepaperin tarkistuksen jälkeen käsiini, huomaan, ettei mennytkään ihan niin huonosti.
19. Vihaan sitä liikaa jännitystä, mutten pääse siitä eroonkaan.

20. Haluaisin kuvata tällä hetkellä paljon, mutta aika ei riitä, eikä ulkona valitseva harmaus inspiroi ulkona kuvaamiseen. Tylsää.
21. Olin ala-asteella ihan kamalan villi ja rauhaton, mutta nyt kun muut on muuttuneet pahiksiksi, musta on tullut aika rauhallinen.
22. Ennen kuin aloitin ala-asteen, mun täti ehdotti mulle aapiskukkopillereitä, joita sai luontaistuotekaupoista. Ne auttoi keskittymään... Tästä ehkä huomaa, että en ihan aina kyennyt keskittymään tilanteen vaatimalla tavalla.
23. Mä haluaisin mennä joka päivä nukkumaan yhdeksältä. Valitettavasti se ei aina onnistu, joskus aikatauluja sotkee televisio ja joskus läksyt. On kuitenkin ihaninta käpertyä lämpimän peiton alle, kun tietää, että saa nukkua tunnin pidempään kuin yleensä. Tämä onnistuu yleensä mun harmikseni vain tiistaisin.
24. Mulla ei ole ikinä ollut lempiartistia taikka -yhtyettä, oon kunnolla tykännyt ainoastaan Antti Tuiskusta joskus silloin... Kauan aikaa sitten - onneksi.
25. Mun pitäisi tällä hetkellä olla lukemassa englantia. Oikeastaan mun olisi pitänyt lukea sitä jo tunti sitten...

26. Olisin ehkä onnellisin, jos omistaisin sellaisen ihon, ettei mun tarvitsisi käyttää juuri lainkaan meikkiä. Inhoan sitä aika ohuttakin meikkikerrosta, joka mun on joka aamu laitettava, ettei kaikki epäpuhtaudet näkyisi. Olisin niin mielelläni ilman meikkiä, mutta ei.
27. Mä rakastan musiikin kuuntelemista nukkumaan mennessä, kun on ainoastaan pimeää ja muuten täysin hiljaista.
28. Mulla on viikonloppuna rippileirin etukäteisviikonloppua, ja mua jännittää enemmän kuin koskaan!
29. Eikä jännitä, enemmän jännitti ensimmäinen tukaritapaaminen! Ja vielä enemmän jännitän huhtikuun lopulla olevaa tukioppilaiden koulutuspäivää, en ole varma, saanko edes nukuttua saati sitten syötyä aamulla.
30. Tajusin äsken, että uudet seitsemänkymmentä kohtaa tulee olemaan hyvin hankala keksiä... No, enköhän mä saa kaikki sata täyteen. Toivotaan!

Kuvat we heart it

Kohdan 25 takia mä joudun taas lopettamaan merkinnän tekemisen kesken, sillä kello lähestyy uhkaavasti seitsemää. Ei mulle oikein kuulu mitään kummallista, kameraankin olen koskenut luvattoman vähän...

Greetings from space, i am lost without a trace, without a face, number or name

2010-04-03T09:27:00.000-07:00

Eilinen päivä oli täynnä aurinkoa, ja tämä taas sen vastakohta. Tänään on sellainen päivä, kun parissa minuutissa kastuu sateessa, kun kuvat näyttävät jo ilman muokkausta mustavalkoisilta, kun kaikki väsyttää, ja kun pahoittaa mielensä liian pienistä asioista.

Tämä vahvistaa mun teorian - aurinko on se asia, joka saa hymyn naamalle, vaikka surettaisi kuinka.

(Ette usko kuinka hankala nämä kuvat oli ottaa! Kamera ei millään tarkentanut pisaroihin, jotka olivat liian korkealla, ja vasta monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen muistin, että voin hyvin vaihtaa myös automaattitarkennuksen manuaalitarkennukselle. Onnistuin tallettamaan kameraan ainoastaan parit pisarat, mutta jostain syystä tykkään näistä silti kovin.)
Tänään heräsin eilistä aikaisemmin; mulla oli nimittäin kampaaja kymmenen jälkeen. Ei mitään erikoista, kaikki kaksihaaraiset pois ja etuhiuksia vähän tasaisemmiksi. Kampaajan jälkeen ajettiin käymään parissa kaupassa, tarkoituksena löytää kevättakki. Mutta eihän sitä löytynyt! Mua suretti koko takin puuttuminen jo sen verran, että olin valmis jäämään kotiin peiton alle siihen asti, kunnes on tarpeeksi lämmintä kulkea ulkona ilman takkia. Onneksi äiti tarjoutui hakemaan tiistaina töidensä jälkeen yhden takin, mitä olen katsellut jo pidemmän aikaa. Johan lähti surut pois, ja nyt toivon vain, että takki olisi sopivan kokoinen.

Onneksi löysin lohdutukseksi Seppälästä kymmenellä eurolla ihanan ruututunikan, jota olen katsonut aikaisemminkin. Jäihän se taas kummittelemaan mieleen, ja pakko se oli kotiin tuoda.

Tämän lisäksi löysin Seppälästä täydellisen mallisen mustan villatakin entisen jo kovia nähneen tilalle. Se täytti kaikki kriteerit, se oli tarpeeksi pitkä ja taskullinen.

Nappasin tämän hiuksiin jätettävän hoitoaineen kaupasta mukaani, josko ne kaksihaaraiset vähän vähentyisivät tulevaisuudessa. Tämä oli ainoa hiuksiin jätettävä hoitoaine mitä kaupasta löysin, joten saa kelvata ainakin toistaiseksi. Ehkä niitä oli siellä enemmänkin, olin siinä vaiheessa niin maassa siitä takista, etten jaksanut edes lukea kunnolla pullojen kylkiä. Miten pienestä sitä voi ihminen tullakaan surulliseksi!

Ajattelin kertoa 100 asiaa musta erissä. 100 asiaa on aika hankala keksiä yhdellä istumalla, joten aloitan kymmenellä. Katsotaan teenkö aina saman verran, vaiko joskus vähän enemmänkin.
1. Täytän tämän vuoden lokakuussa viisitoista.
2. Pelkään, etten keksi tähän mitään mielenkiintoisia asioita, joten toivon, että kertoisitte mulle kun alkaa menemään liian tylsäksi.
3. Oon jossain mielessä taikauskoinen - en ikinä halua nuolaista ennen kuin tipahtaa, eli en ikinä iloitse mistään asiasta ylitsevuotavasti ennen kuin tiedän varmasti että se onnistuu.
4. Kuten edellisestä kohdasta voi huomata, mä rakastan kaikkia typeriä sanontoja, parempi myöhään kuin ei milloinkaan on ihana; se pätee muhun vähän liiankin hyvin ja käytän sitä välillä tekosyynä...
5. Kurkkaan edelleen joka ilta sänkyni alle. Se tapa on jäänyt siitä, kun olin pieni, ja sitä on hankala lopettaa.
6. Oon vähän liiankin tarkka mm. blogin kanssa. Mä en halua julkaista yhtäkään postausta, josta mulla ei ole hyvää tunnetta tai johon en ole visuaalisesti tai sisällöllisesti tyytyväinen.
7. Edellisestä johtuu myös tauot merkintöjen tekemisessä, kuvia saattaa löytyä arkistoista, mutta en välttämättä ole niihin sataprosenttisesti tyytyväinen.
8. Mä haluaisin oppia kirjoittamaan päiväkirjaa, ja harjoittelen sitä kovasti. En vielä osaa löytää kirjoittamiselle oikeaa hetkeä, aina on kiire ja illalla sinne tulee kirjoitettua vain pari hassua lausetta.
9. Mä en kiroile, teen aina läksyt, tottelen äitiä ja isää melkein kaikessa ja riitelen niiden kanssa ainoastaan siitä, voiko talvella käyttää tennareita. Olen siis joko kiltti tai nössö. Mä kuitenkin tykkään kilttinä olemisesta, joten ihan sama.
10. Mä en ole joulun jälkeen lukenut mun kameran käyttöohjetta sivuakaan, vaikka mulla oli tarkoituksena lukea se mahdollisimman nopeasti läpi. Josko käytettäis taas kohtaa neljä hyväksi; harjoitus tekee mestarin!
Miten on, kannattaako mun vielä jatkaa 90 muun jutun kertomista?

Baby I've been here before, i've seen this room and i've walked this floor

2010-04-02T07:42:00.000-07:00

Hoidan tämän nyt heti alta pois, kaikki ketkä eivät halua lukea yhtäkään sanaa säästä, hypätkää seuraavaan kappaleeseen; aah, tuolla on jo kevät! Ihanan lämmintä ja tiet on aivan sulat, enkä voisi olla enempää innoissani.

Innoissani olen myös pääsiäisestä, sillä se tarkoittaa neljän päivän viikonloppua ja paljon suklaata. Valitettavasti se tietää myös sitä, että mun on aivan pakko aloittaa äidinkielen romaani. Vaikka kuinka haluaisin, en voi olla viikonloppua tekemättä mitään.

Tänään mä kuitenkin päätin, että pidän yhden kouluvapaan päivän. Nukuin ihanan myöhään, katselin monta tuntia The big bang theorya, luin Breaking dawnia ja selasin muiden ottamia ihania valokuvia. Latasin koneelle myös uuden kuvanmuokkausohjelman, ja tykkään siitä näääin paljon! Harjoiteltavaa mulla on vaikka millä mitalla, kuten ylläolevista kuvista voi huomata, mutta ei se haittaa.

Muuta asiaa mulla ei olekaan, en ole ottanut kovinkaan montaa julkaisukelpoista kuvaa tänään. Pari kysymystä mulla kuitenkin olisi. Haluaisin kovasti vastailla teidän kysymyksiinne (tämä perusidea; kysy mitä vain musta hyvän maun rajoissa) tai vaihtoehtoisesti tehdä 100 asiaa minusta-merkinnän. Nadjan postauksen jälkeen oon miettinyt kovasti tuollaisen toteuttamista, tosin parissa eri erässä. Mietin vain, että riittääkö teidän mielenkiinto siihen? Tai löytyykö teiltä mitään, mitä haluaisitte kysyä? Viimeksi oon vastannut kysymyksiin muistaakseni marraskuussa, ja siitä on jo monta kuukautta.

And love is not a victory march, it's a cold and it's a broken hallelujah

2010-03-31T09:50:00.000-07:00

Terveisiä nominaalimuotojen keskeltä! Eilen opiskelin metallien kemiaa, ja tänään vuorossa oli nominaalimuodot. Ei siinä mitään, kemia menikin jotenkuten päähän, mutta nuo nominaalimuodot... Sanon vain, että ihan mahdotonta muistaa ne kaikki ulkoa!

Katsoin kalenteria huhtikuun osalta, ja huomasin jotain, mitä en ollut odottanut. Mullahan on vaikka kuinka paljon kokeita! Kokeiden lisäksi on myös riparin etukäteisviikonloppu. Miten ihmeessä mulla jää aikaa mihinkään? Puolet ajasta menee niistä kokeiden tuloksista stressaamiseen ja puolet lukemiseen. 24 tuntia ei enää yksinkertaisesti riitä, miten olisi pari tuntia lisää? Suunnittelin jo panevani blogin tauolle, mutta aamulla se tuntui niin huonolta idealta, että päätin vielä miettiä. Katsotaan, mihin tulokseen päädyn.

Päässä pyörii niin monia sanoja ja lauseita, jotka haluaisin kirjoittaa paperille, mutta oon tällä hetkellä niin vihainen koko suomen kielelle, etten edes viitsi avata vielä päiväkirjaa. Miksi, miksi on täytynyt keksiä jokaiselle sanalle oma määritelmä? Mitä järkeä siinä on? Toivottakaa mulle onnea, jotta löytäisin jotain järkeä päästä huomenna ensimmäisellä tunnilla, kun saadaan koepaperit eteen. Pelottaa.

I broke my heart before i met you

2010-03-28T03:50:00.000-07:00

Oli ihana nukahtaa ja herätä sateen ropistessa peltikattoa vasten pitkästä aikaa. Ja sadehan on taas yksi merkki keväästä, eihän talvella sada vettä? Oon tänään tehnyt niin paljon kaikkea, ja kuitenkaan en mitään. Luin kemiaa, innostuin siitä, kun tajusin, että luettavana on yksi kappale vähemmän kuin luulin, imuroin yläkerran ja tein kollaaseja tähän postaukseen. Oon hyvin ylpeä itsestäni, kollaasien teko, imurointi ja kemia ei kuulu mun lemppareihin.

Aloin tylsistyä, ja muistin lupaukseni tehdä merkinnän rippimekoista, ja nyt vihdoin uskalsin avata kuvanmuokkausohjelman - kuten ootte saattaneet huomata, kollaasien ynnä muiden teko ei onnistu multa kovin hyvin. Mutta yritin parhaani, ja niiden mekkojenhan niissä kuuluu näkyä.

Mulla ei ole mitään tarkkoja kriteerejä sille oikealle. Sen pitää vain tuntua oikealta, siltä, että tämä on juuri se mekko minkä tahdon, ja olen aivan varma, etten muuta mieltäni. Sen täytyy olla sellainen, johon ihastun koko sydämestäni, ja jota voin käyttää vielä uudestaan. Se päällä mun täytyy tuntea itseni kauniiksi, olon hyväksi ja itsevarmaksi.

Mä en myöskään halua sellaista mekkoa, jollainen jokaisella ripille pääsevällä on. Mä en halua sinä päivänä törmätä samanlaiseen mekkoon, koska se olisi jotenkin typerää. Siksi mä olenkin suunnitellut mekon tilaamista netin kautta. Jos ostan mekon esimerkiksi Lahdesta, voin olla satavarma, että joltain muulta löytyy sama mekko. Mutta. Entä jos mekko onkin liian suuri? Entä jos se ei vastaakaan sitä, mitä olin kuvitellut? Entä jos en sen jälkeen enää ehdi löytää sitä unelmien mekkoa? Entä jos mekko ei saavukaan sovittuun aikaan perille? Entä jos, entä jos, entä jos.

Pari kriteeriä siis löytyy. En kuitenkaan halua rajoittaa etsintää yhtään enempää, sillä silloin siitä tulisi kovin hankalaa. Odotan sitä, että törmään siihen täydelliseen mekkoon jossain, ja tiedän, että nyt se löytyi. Voi olla, että niin ei koskaan tapahdu, mutta toivotaan parasta!

Tällä hetkellä parhaimmalta näyttää Mina uk:n mekot, en ole vielä löytänyt toista merkkiä, jonka mekoista pitäisin yhtä paljon. Olen miettinyt pitkään, mikä näistä mekoista tuntuu eniten siltä oikealta, ja ylimmän kuvan Rapsody dress on aika vahvoilla. En tiedä, mikä siinä viehättää, mutta jokin siinä on.

Taidan silti jatkaa vielä etsintöjä, onhan tässä vielä aikaa. Saatan olla liian ajoissa ja vakavissani tämän asian kanssa, konfirmaatio kun on vasta heinäkuussa. Musta on kuitenkin parempi miettiä näitä juttuja nyt, kuin vasta sitten, kun konfirmaatio lähestyy uhkaavasti. Sitten tulee kiire ja saattaa tyytyä johonkin ihan kivaan mekkoon. Ja niin mä en suunnitellut tekeväni.

Miten teillä, millaiset teidän rippimekot oli tai tulee olemaan? Vai olenko ainoa, joka on vielä suonut tälle ajatusta näin aikaisin? Voi olla. Vinkkejä mä ottaisin kuitenkin mielelläni vastaan, mistä rippimekkoa kannattaa etsiä?

Kuvat Mina uk ja we heart it

ps nyt kun puhutaan jo valmiiksi rippijuhlista - mistä ihmeestä löydän mieluisen rippiristin? Haluan pitkässä ketjussa riipuksia, joista osa tietenkin olisi ristejä. Pitkä ketju on ehdoton, mutten osaa aloittaa etsimistä mistään. Onko teillä mitään ehdotuksia?

Täällä pilkataan suuria, täällä lyödään pöytään nyrkkiä, paetaan ikkunoista hetken rikkaina, hengähdetään yössä

2010-03-27T08:24:00.000-07:00

Oon viime päivinä miettinyt kovasti tätä blogia. Olen miettinyt monesti, onko tauot liian pitkiä, jääkö mulle tarpeeksi aikaa päivittää blogia kaiken muun jälkeen, riittääkö ideat, riittääkö aika, kunnes mä tajusin jotain. Mitä väliä on jollain tauon pituudella? Mitä väliä on sillä, miten harvoin teen merkintöjä? Vain sillä on väliä, tykkäänkö mä tästä - ja kyllä mä tykkään. Tajusin myös sen, että vaikka koko kevät on yhtä kiirettä, niitä hetkiä, jolloin voi avata koneen, tulee olemaan useita.

Joten, pointtina oli, että en välttämättä tee merkintöjä kovin usein, mutta kyllä tämä tästä helpottuu. Toivotaan.

Kiireestä puheen ollen; huhtikuussa tapahtuu vaikka mitä. Riparijuttuja on enemmän kuin ennen, mm. etukäteisviikonloppua ja riparivihon merkintöjen hankkimista. Jakson loppuminen aiheuttaa sen, että luovun taas hetkeksi kaikesta muusta elämästä kuin koulusta. Mun illat valtaa metallien kemia, kylmä sota, äidinkielen nominaalimuodot, englanti ja matematiikka. Odotan siis innolla paria seuraavaa viikkoa...

Mutta ei ne kokeet haittaa - huhtikuussa lumien on pakko sulaa lätäköiksi.

Tänään käytiin kirjastossa ja kirpparilla, kuten melkein aina lauantaisin. Kirjastosta ei oikein löytynyt mitään, unohdin listan etsittävistä kirjoista kotiin, joten lainasin ainoastaan musiikkia ja pari lehteä.

Kirpparilla oli taas aika paljon ihania vaatteita ja kenkiä, mutta kannoin sovituskoppiin ainoastaan alla olevan mekon. Rakastuin siihen jo henkarissa, mutta sovitettuani sitä tykkäsin vielä enemmän. Olen jo pidemmän aikaa tahtonut ruutupaitaa jollain tyttömäisellä yksityiskohdalla, ja ruutumekko täyttää kaikki kriteerit. Se on tyttömäinen, yksinkertainen ja helppo yhdistellä. Hintaa löytyi seitsemän euroa.

Olen kahden vaiheilla, lyhennänkö tämän tunikaksi vaiko en? Toisaalta tunikana sitä tulisi pidettyä enemmän, mutta tykkään siitä mekkonakin. Täytyy vielä miettiä.
Olen malttanut mieleni, ja säästänyt rakkauspaitaa johonkin tärkeään päivään. Tai ylipäätänsä päivään, jolloin ei ole aikaa vaatekriiseille taikka tuntuu vaan siltä, että paidan haluaa laittaa päällensä. Nyt se odottaa ensi tiistaita ja ensimmäistä tukaritapaamista. Sitä jännenpää päivää ei ole olemassakaan! Luulin, että se oli jo eilen, joten koko aamun mun mahaani kipristeli jännityksestä, enkä voinut syödä ruokailussa paljon mitään. En voi uskoa, miten hermostunut olen tiistaina!

Nyt kello alkaa näyttää jo sen verran suuria lukemia, että kemian kirjat kutsuu mua vahvasti luokseen. Valitettavasti sitäkin enemmän houkuttelisi Breaking dawn. Luulin tosiaan, että Twilight-huuma olisi ollut jo vuosi sitten mun kohdaltani ohi, mutta englanniksi luettuna kirjat taitaa koukuttaa aika pahasti. Jos ensin vähän kemiaa, ja sitten sitä. Kemian lisäksi mun iltaani taitaa kuulua ruokaa, sauna, lukemista ja Ps. I love you.

Tell me, tell me that your sweet love hasn't died, give me, give me one more chance to keep you satisfied

2010-03-24T08:43:00.000-07:00

Parhautta on, kun kävelee ulkona, jalat kastuu lätäköissä, aurinko paistaa suoraan silmiin ja lämmittää, ja kauanodotetun kevään tulon voi jo tuntea. Nyt toivotaan sormet ja varpaat ristissä, ettei tule mitään takatalvea. Tuo tuolla vallitseva sää on nimittäin aika lähellä täydellistä, jaksan iloita jokaisesta lätäköstä ja loskakasasta. Ne nimittäin tarkoittavat sitä, että ollaan vähintään yhtä askelta lähempänä lumien sulamista!

Parit viime päivät olen keskittynyt lähinnä aurinkoon, sillä mun kaikki muut ajatukset ovat aivan sikinsokin. Mä myös luin hieman matematiikkaa eilisen kokeen takia, empä tiedä, joko meni hyvin tai sitten ei. Vaatteiden kanssa mulla oli pientä kriisiä, mutta tänään onnistuin niiden valinnassa nopeasti, ja niin, että olin niihin tyytyväinen koko päivän. Edistystä! Josko tämä tästä, lämpenevä sää ainakin auttaa pukeutumisongelmiin.

Kuten voitte huomata, koulu ja kevät täyttää mun pääni juuri nyt. Ja ehkä se onkin ihan hyvä.

I want the kiss i'll never get, to be awake without awakening

2010-03-22T11:36:00.000-07:00

Mulla ei ollut mitään muuta asiaa (mulla on nimittäin ollut superhuono päivä) - ainoastaan se, että Sokerista, kukkasista täytti tänään vuoden! Toki itse blogia olen kirjoittanut kauemmin, mutta tämän osoitteen olen luonut tasan vuosi sitten. Hyvää syntymäpäivää siis!
Kuva we heart it

In the silence you're the first one that I turn, you're the first voice that I turn to, in the absence of my own

2010-03-21T06:48:00.001-07:00

Viimeisen viikon aikana ei ole tapahtunut oikein mitään, ainakaan kovin erikoista - mutta kuitenkin paljon kaikkea. Vietin jokaisen illan historian kirjojen parissa, värjäsin hiukset, pääsin tukioppilaaksi, olin kamalan väsynyt aamuisin, hymyilin x100 tiistain aikana ja tein miljoonia muita arkisia asioita. Blogia ja kirjoittamista tuli ikävä, en ehtinyt edes kirjoittaa päiväkirjaan kertaakaan, joten nyt olen tosiaan iloinen, että kirjoittamisellekin löytyy aikaa. Tai tulihan sitä kirjoitettua; historian vuosilukuja ja rauhansopimuksien ehtoja, niin paljon, että käteen sattui aikalailla.

Siirrytään kokonaisen viikon kuulumisista eiliseen. Vietin tosiaan päivän Lahdessa Essin ja Lotan kanssa, ja mulla oli oikein hauskaa. Kierrettiin parit kaupat, käytiin syömässä ja elokuvissa katsomassa Liisa Ihmemaassa. En oikein osaa muodostaa elokuvasta mielipidettä, toisaalta pidin siitä, mutta toisaalta se ei ollut mikään erikoinen. Olin ehkä odottanut elokuvalta liikoja, joten saatoin pettyä ihan vähän. Mutta ei, ihan mielelläni mä sen katsoin.

Rahaa meillä kellään ei ollut kovasti mukana, päivän päätarkoituksena kun oli tosiaan elokuvissa käyminen. Mulla oli ainoastaan yksi vaatekappale mielessäni, ja aloin jo vaipua epätoivoon, kun en sitä löytänyt ensimmäisellä yrityksellä. Sykkeen Lindexissä kuitenkin onnisti, ettekä voi uskoa kuinka iloinen olen siitä, että rakkauspaitani on nyt vihdoin mun. Muutenkin olen jokaiseen ostokseen enemmän kuin tyytyväinen, paremmin en olisi rahojani voinut käyttää. Jätetään paras viimeiseksi, ja aloitetaan pienimmällä:

Seppälä 1€
Tämä Seppälän pieni rusettisormus oli täysi heräteostos, mutta tykkään tästä jostain syystä tosi paljon. Tämä on tarpeeksi pieni, jotta tätä voi käyttää vaikka minkä kanssa, mutta kuitenkin jonkin jujun kera.

Gina tricot 19,90€
Tämä taas ei niinkään ollut heräteostos. Rakastuin ensisilmäyksellä nähtyäni tämän Demissä, ja siitä asti se on pyörinyt mun mielessä. Pari viikkoa sitten törmäsin siihen kaupassa, mutten vienyt kassalle asti. Se jäi kuitenkin mun mieleen, ja eilen päätin, että se on varma ostos - olihan se jäänyt mun mieleeni moneksi viikoksi. Näin mä yleensä testaan, kannattaako jotakin ostaa vaiko ei; jätän vaatteen kauppaan, ja jos se jää ajatuksiin pitkäksi aikaa, on se varma ostos.

Lindex 6€
Tämän kanssa tuli tosiaan testattua äskeistä teoriaa. Sovitin tätä pari viikkoa sitten, mutta olin vielä silloin vähän epävarma. Epävarmuudesta ei ollut tietoakaan, kun viikkojen haaveilemisen jälkeen sain tämän vihdoin omakseni. Tykkään tästä niin paljon, ettei mitään rajaa! En osaa sanoa miksi, mutta ei kaikelle tarvitse aina etsiä syitä. Tärkeintä on, että nyt paita on vihdoin mulla, ja mä olen umpirakastunut.

Nyt mun onkin riennettävä vaatekaapille, ja sen jälkeen pian kirkkoon riparitapaamiseen. Onko pakko? Mun alkuperäisiin suunnitelmiin nimittäin kuului sohva, matematiikan kirja, yöpaita, Gossip girl ja huomisen läksyt. No, ei voi mitään.

(Uudet hiukset, joista tykkään tällä hetkellä ihan hirveän paljon! Värjäsin samalla värillä kuin viimeksikin, ja pienen totuttelun jälkeen olen todennut nämä juuri sopivan värisiksi. Tumman värin kanssa otsatukkakin näyttää omasta mielestä miljoona kertaa paremmalta, joten mulla ei ole mitään valittamista. Mitä mieltä te olette?)
Paper Route - Enemy among us

I was born when i met you, now i'm dying to forget you

2010-03-19T09:12:00.000-07:00

Vihdoin historian pelottava ja hankala koe on takanapäin, ja voin sisällyttää elämääni muutakin kuin vuosilukuja ja Suomen sotia. On kieltämättä typerän tuntuista, kun illan kohokohta on Rachel Zoe tai nukkumaanmeno. Mutta, nyt on taas viikonloppu ja aikaa tehdä vaikka mitä. Huomenna suunnataan Lotan ja Essin kanssa Lahteen elokuviin, odotan jo innolla! Pidemmät yöunetkin saavat mut hämmästyttävän iloiseksi - viikonloppu osuu ihan hyvään kohtaan.

Koska mä en ymmärrä pätkääkään, miksi tuolla ulkona vallitsee tuollainen sää, päätin jatkaa kesäkuvien julkaisemista; tällä kertaa vuorossa elokuun ensimmäiset viikot. Voi miten kaipaankaan lämmintä säätä!

Elokuussa 2009 nautittiin lämpimistä illoista, oltiin meikittä, rakastuttiin suuren leohuiviin, kerättiin vadelmia, jätettiin maailman ihanin rakkausmekko haikeana kauppaan, ihailtiin punaisen ja vaaleanpunaisen sävyistä taivasta, tehtiin liian makeita jäätelöannoksia, luettiin Brontea, rakastettiin edelleen palavasti kukkaballeriinoja, oltiin Vantaalla, käveltiin ilta-auringossa, otettiin aurinkoa ja jännitettiin pian alkavaa koulua.
Brandi Carlile-Cannonball

And hold on before it's too late, until we leave this behind / don't fall just be who you are, it's all that we need in our lives

2010-03-17T02:52:00.000-07:00

Otin kuvia ainoastaan huoneen yksityiskohdista, ja kohdista, joista tykkään eniten. En oikein osaa muodostaa minkäänlaista mielipidettä taikka esittelyä omasta huoneestani, tykkään siitä tuollaisena, enkä välttämättä muuttaisi mitään. Tavaraa on paljon, vähän liikaakin, mutta juuri niiden korujen, kirjojen ja lehtien takia tämä tuntuukin omalta huoneelta.

Tämä olikin viimeinen merkintä, jossa on kuvia ainoastaan mun huoneestani pitkään aikaan. Lupaan!

Crying alone on the telephone 'cause all i could think of was you

2010-03-15T03:50:00.000-07:00

Oon innostunut taas uudestaan lukemisesta, joten ajattelin, että nyt voisi olla sopiva aika toiselle kirjamerkinnälle. Tein tammikuussa ensimmäisen, ja sen jälkeen on tullut luettua hävettävän vähän kirjoja, mutta parin viimeisen viikon aikana olen lukenut senkin edestä. Nyt nämä tulevat kokeet vähän lieventää tätä innostusta, mutta toivotaan, että se vielä palaa.

Kuten jo viimeksi sanoin, en takaa mitään mun tekstieni laadusta, olen maailman surkein esittelijä ja arvostelija. Toivottavasti näistä kirjamerkinnöistä on kuitenkin teille jotain hyötyä.

Johanna Thydell - Katon kokoinen tähtitaivas
Jenna on tavallinen tyttö, jolla on 13-vuotiaan ilot ja surut: hän on lapsellisen laiha, omasta mielestään järkyttävän ruma, ja rakastunut söpöön Sakkeen, joka ikävä kyllä näkee vain luokan kaunottaren Ulliksen. Yksi asia on kuitenkin toisin. Jennan äidillä on rintasyöpä. Äitiä sattuu koko ajan joka paikkaan, hän on aina väsynyt ja turvonnut lääkkeistä. Jenna on liimannut kattoon sänkynsä yläpuolelle valaisevia tähtiä. Paperinpalaan yhden tähden alle hän on kirjoittanut: ''Jos sinä kuolet äiti, niin minä tapan itseni.''

Tykkäsin tästä romaanista paljon, ja luin sen loppuun kahdessa päivässä. Mulla ei ollut kovinkaan suuria odotuksia, joten yllätyin siitä, miten koskettava romaani onkaan. Jollain tapaa mä pidin myös siitä kielestä, koska se ei ollut aivan tavallista kirjakieltä. Mun ymmärtääkseni romaanin pohjalta on tehty myös elokuva, joka ilmestyi viime syksynä.

Cecelia Ahern-Lahja
Lou Shuffern on minuuttiaikatauluttanut elämänsä. Syödessään aamiaista hän lukee päivän lehteä, suudellessaan Ruth-vaimoaan ja lapsiaan hyvästiksi hän ajattelee toista naista.
Eräänä talviaamuna kaksi viikkoa ennen joulua Lou seisahtuu kesken työmatkan ja ajautuu keskusteluun kerjäläismies Gaben kanssa. Loun häikäisevien, mustien nahkakenkien juurella istuvan miehen tarkat huomiot ohikulkijoista jäävät hänen mieleensä. Kenties Gaben kaltainen neuvokas apuri voisi jouduttaa Loun ylennystä.
Lou hankkii Gabelle työpaikan toimistonsa postitusosastolta. Pian Gaben läsnäolo muuttuu häiritseväksi. Minne tahansa Lou meneekin, Gabe tuntuu aina olevan samassa paikassa. Mutta olisiko Loulla jotain opittavaa Gabelta, jos hän vain malttaisi pysähtyä ja kuunnella?

Rakastan Cecelia Ahernin kirjoja, eikä tämäkään ollut poikkeus. Jokaisessa romaanissa on jokin ihana ja ovela idea, ja niissä vaan on sitä jotain. Tämän loppu on ihan kamala, mutta se pistää tosiaan ajattelemaan. Alkuun tämä vaikutti tylsältä, mutta kun lukee vähän pidemmälle, ei malttaisi laskea kirjaa käsistään. Suosittelen ehdottomasti!

Kira Poutanen-Ihana meri
Mä luen läksyt seisaaltaan, juon vettä ja lähden juoksemaan. Yöllä mä herään tekemään vatsalihaksia, en mä voi nukkua, kuvittele miten paljon vähemmän energiaa se vie kuin vaikka seisominen. Mutta musta tulee laiha, kaunis ja vahva, täydellinen lumienkeli, vesikeiju, jääprinsessa, jota kukaan ei voi koskettaa...

Lainasin tämän kirjastosta noin vuosi sitten, mutta lopetin kesken, koska tylsistyin. Jossain kohtaa romaanissa ehkä toistetaankin samoja asioita, mutta nyt mielenkiintoa riitti loppuun asti. Kira Poutaselta olen lukenut tämän lisäksi kaksi romaania, Rakkautta au laitin ja Kotimatkan, ja en voi muuta kuin ihmetellä miten suuri ero näillä on. Rakkautta au lait ja Kotimatka on sellaisia kepeitä, helposti luettavia, kun taas tämä on jotain aivan muuta. On ihan uskomatonta, miten nopeasti ja helposti elämä voi lähteä väärään suuntaan. Mun sanat ei oikein taida riittää tämän kuvailemiseen, mutta voin suositella Ihanaa merta koko sydämestäni. Loppua kohden kieli muuttuu todella kauniiksi ja vahvaksi, enkä usko, että kukaan voi lukea tätä tuntematta mitään.

So live like you mean it, love 'til you feel it

2010-03-14T07:42:00.000-07:00

Kuvat Everything's right

Viimeisen kolmen tunnin ajan mä olen keskittynyt vain ja ainoastaan blogiin ja kameraan, joten tällä hetkellä mä en vain jaksa kirjoittaa mitään järkevää. Se historiakin kiinnostaa kummasti, koska haluan tehdä ihan mitä vain muuta kuin istua tietokoneen edessä. Pyydän siis anteeksi, että lupailin eilen turhia. Mä olen kuitenkin ajastanut huomiselle ja keskiviikolle jotain, joten huomenna täältä löytynee jotain kiinnostavampaakin. Nyt mä siirryn tosiaan sen historian pariin, jos haaveilultani pystyn mihinkään keskittymään...

The goo goo dolls - Before it's too late

And I'll do anything you ever dreamed to be complete

2010-03-13T05:35:00.000-08:00

Pitkästä aikaa mulla on aikaa keskittyä blogiinkin! Ensi viikolla sitä aikaa tosin on vieläkin vähemmän, sillä ajattelin pyhittää illat historialle. Tämän takia mä olenkin kuumeisesti pohtinut ajastettaville postauksille aiheita - joita ei löydy kovin montaa. Nyt mulla onkin teille pari kysymystä. Ensimmäiseksi; miltä huoneen esittely kuulostaa? Tiedän, että mä olen tehnyt sen useasti eikä edellisestä ole montaa kuukautta, mutta jotenkin haluaisin kovasti sellaisen tehdä. Kuulostaako ihan tylsältä, vai katsoisitteko mun huonetta vielä miljoonatta kertaa? Toiseksi; onko jotain, mitä tahtoisitte nähdä taikka lukea? Aiheita ottaisin mielelläni vastaan, en halua blogin puolelle enää toista yhtä hiljaista viikkoa.

Palailen vielä varmaan illalla kuulumisten ja kuvien kanssa, nyt suuntaan kahvipöytään. Sen jälkeen historian kirjojen pariin, mutta kyllä multa liikenee blogillekin aikaa vielä tänään. Viettäkäähän ihanan aurinkoinen lauantai!

What you feel is what you are and what you are is beautiful

2010-03-09T08:32:00.000-08:00

Mulla oli tänään varsin hauska päivä; hymyilytti, vaikka sekosin sanoissani äidinkielen kokeessa, hymyilytti, vaikka päätä särki ja hampaisiin sattui aamuisen hammaslääkärikäynnin jälkeen, hymyilytti, vaikka palelin ulkona.

(Lempihuivi h&m / paita Seppälä / korvikset Glitter / laukku mummun vanha)
Ja hymyilyttää edelleen.

Still, when your heart is sore and the heavens pour, like a willow bending with the storm, you'll make it

2010-03-07T07:31:00.000-08:00

Viimeinen lomapäivä! Koko viikko on mennyt niin nopeasti, etten mä edes ole osannut ajatella tätä lomaksi. Ei se haittaa, mähän silloin alunperin toivoinkin viikon menevän nopeasti. Eikä mua harmita yhtään taas palata kouluun, ainoa mikä vähän mietityttää, on läksyt, joita mulla on nytkin huomiseksi vaikka kuinka paljon. Olen vältellyt niitä jo monta tuntia, joten aivan kohta mun täytyy oikeasti aloittaa niiden tekeminen.

Tuo ihana auringonpaiste (keväisin mun blogissa alkaa aina näkymään huolestuttavan usein sana aurinko) houkutteli mut ulos kuvailemaan, ja siellä jopa oli aika lämmin seitsemästä pakkasasteesta huolimatta.

Ulkona valokuvaamisen lisäksi otin kuvat myös niistä Forssan ostoksista. Ehdin jo melkein luovuttaa koko jutun kanssa (ette usko, kuinka montaa eri kuvauspaikkaa kokeilin - mikään ei ollut hyvä), kunnes pyysin Ainon apuun. Mutta ei, en mä oikein vieläkään ole tyytyväinen noihin kuviin. Ehkä mua ei vain ole tarkoitettu poseeraamaan näin suunnitellusti.

Näiden ottamiseen meni kuitenkin sen verran aikaa, etten kehtaa jättää näitä julkaisematta. Ja tulipahan pidettyä lupaus, jonka tein!

Vero modan harmaa kietaisuneuletakki 10€, Ziggy
En ole vielä aivan varma, osaanko käyttää tätä, mutta tuo on mielettömän ihanan tuntuinen päällä!

Vero modan vaalea neule 12€ / alla Onlyn musta perustunika 5€, Ziggy
Kuten edellinen neule, myös tämä on kovin mukava päällä, ja tulee varmasti pelastamaan monet aamut. Mustaa tunikaa oon etsinyt jo pidemmän aikaa, enkä mä ole aivan varma onko tuokaan ihan täydellinen.

Regina - Puutarhatrilogia, SMG - Onnelliset kohtaa ja SMG - Nimikirjaimet, noin 10€ kappale
Kumpaakaan Scandinavian music groupin levyistä ei löydy kirjastosta, joten mun oli pakko ostaa ne omakseni. Reginan levy on ihana, suosittelen ehdottomasti.

Seppälä 2,95€
No, mitä näistä nyt voi sanoa. Ihanat, suloiset ja aikalailla täydelliset. Hintakaan ei tosiaan ollut paha, varsinkaan siihen nähden, että näistä tuli heti mun lempparit.

Näiden lisäksi ostin mustat nilkkurit, yhden kirjan ja parit lehdet. Nämä ei todellakaan olleet mitenkään erikoisia ostoksia, olinpahan niistä muuten vain innoissani. Toivottavasti ette odottaneet mitään liikoja, mulla on tapana aina hiukan suurennella asioita.

Huomenna alkaakin taas koulu. Toivotaan, että mä pääsen sieltä sängystä ylös, kun herätyskello pärähtää soimaan... Mutta nyt niiden läksyjen pariin, viettäkäähän ihana sunnuntai-ilta!

So we burst into colors, colors and carousels, fall head first like paper planes in playground games

2010-03-06T09:01:00.000-08:00

Musta on tuntunut koko päivän ihan kummalliselta. Tuntuu viikonlopulta, tuntuu joltain muulta, tuntuu iloiselta ja tuntuu haikealta. En ole tehnyt mitään, nukuin ihanan myöhään, jonka jälkeen jäin melkein tunniksi peiton alle haaveilemaan, imuroin yläkerran ja luin yhden kirjan. Sitä samaa, mitä joka lauantai tehdään. Eikä se haittaa, mä tykkään ihan peruslauantaista.

Mikään muu ei tällä hetkellä saa mua yhtä innostuneeksi kuin kevät. Valoisat aamut on parhautta, ja jos siihen lisää auringonpaisteen, ei voi muuta kuin hymyillä koko päivän. En melkein malta odottaa maanantaita, koska haluan vain huomata uudestaan, että seitsemältä on jo ihan valoisaa.

Ja eilenhän herättiin seitsemältä. Olen iloinen ja tyytyväinen itseeni, sillä en tuhlannut mihinkään turhaan. Uudet housut oli saatava, ja monen tuskaisen sovituksen jälkeen (farkkujen sovittaminen ja etsiminen on ehkä kammottavinta, mitä tiedän) löysin kuin löysinkin istuvat ja oikeanväriset farkut. Balleriinoillekin mulla on olemassa hyvä selitys - ne on ehkä ihanimmat ja suloisimmat kengät ikinä, ja olen halunnut pitsiballeriinoja jo monen monta kuukautta. Nyt osaan odottaa lumien sulamista vielä vähemmällä kärsivällisyydellä!

Farkut Only 34,95€, pitsiballeriinat h&m young 12,95€

Ellie Goulding - Starry eyed

Nousuvesi ja tuntuu helpolta unohtaa, laskuvesi ja kaipaan niin, että olen murtua

2010-03-04T23:22:00.000-08:00

Huomenta! Kirjoitin tämän jo eilen, mutta ajastin sen tälle aamulle. Vähän turha postaus ehkä, mutta halusin kirjoittaa jotain, joten kaipa mä myös julkaisen tämän.

Edelleenkään mun oloni ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta ehdottomasti parempi kuin parina edellisenä päivänä. Halusin niin kovasti jo kirjoitella tänne kuulumisia, että oli pakko turvautua kuva-arkistoihin. Koska usein se, joka on myöhässä jokaisen asian kanssa, olen minä, voin myös nyt tunnustaa, että latasin sen paljonpuhutun polaroid-ohjelman vasta kuukausi sitten. Paremman puutteessa siis kuvia kesältä 2008 polaroideina.

Eikä mulla edes ole sen kummempia kuulumisia. Ehkä mä halusin kirjoitella, koska mulla ei ole mitään tekemistä. Pariin viime päivään on kuulunut televisio, elokuvat, lehdet ja tietokone. Edellä mainitut asiat alkavat jo kyllästyttää, ja blogi tuo mukavaa vaihtelua. Kameraankaan en ole tallettanut yhtään kuvaa, koska oma naama näyttää kaikkea muuta kuin kuvauskelpoiselta.

Nyt, kun olokin on jo vähän parempi, uskaltauduin suunnittelemaan huomista. Tarkoituksena olisi mennä Lahteen, vaikka ei mulla pahemmin rahaa löydy. Mutta ajattelin mennä katsomaan ehkä jotain elokuvaa, ja muuten vain kiertelemään kauppoja. Saan siis vihdoin pukeutua johonkin muuhun kuin yöpaitaan, meikata ja laittaa hiuksia. Tämä tarkoittaa siis sitä, että huomenna mulla saattaisi olla kuvia keväältä 2010.

Mun mielestä on ihan uskomatonta, että loma on melkein lopussa. Ajatella, tänään on jo torstai! Oikeastaan olen vain innoissani siitä, että loma on pian ohi. Vaikka kyllä mulla tulee taas ikävä myöhäännukkumista ja sitä, että koko päivän saa tehdä juuri sitä mitä tahtoo. Mutta silti. Kyllä mä voin kärsiä aikaiset aamuherätykset ja läksyt, ei se haittaa. Kaiken lisäksi - enää kolme kokonaista viikkoa pääsiäislomaan! Se, jos mikä on uskomatonta. Ihan huomaamatta me ollaankin kohta jo kesäloman kynnyksellä.

Niitä Forssan ostoksia en ole vielä kuvannut, koska suunnittelin, että kuvaan ne viikonloppuna. Jos nimittäin löydän huomenna jotain, on ne kaikki helpompi kuvata yhdessä. Toivon melkein, etten löytäisi mitään, oon nimittäin tuhlannut jo vaikka kuinka paljon rahaa. Miten se menikään, pitikö mun säästää rahaa kesää varten? Huomisen jälkeen en osta enää mitään pitkään aikaan, lupaan!

If a bird can sing with a broken wing, you'll learn to bend when the wind blows

2010-03-04T05:22:00.000-08:00

28.2 - 2.3.2010:

Aamulla, kun piti olla jo lähdössä, onnistuin melkein kehittämään itselleni vaatekriisin, mutta lopulta tyydyin jo aikaisemmin hyviksi todettuihin vaatteisiin, ihastelin Mavalan Milanolla lakattuja violetteja kynsiä, en ollut vieläkään tottunut etuhiuksiin,

ostin matkalukemiseksi Olivian ja Nylonin (, jotka jäivät kuitenkin lukematta) ja Hubba bubbaa, puhaltelin Ainon kanssa suuria purkkapalloja, kuuntelin iPodilta ihanaa musiikkia,

luin äidinkielen ällöttävän romaanin (en ollut varma, pystyisinkö nukkumaan yksin tuon jälkeen moneen yöhön), iloitsin siitä, että sain kuin sainkin sen luettua, vaikka kaikki pelottavat yksityiskohdat jäikin mun mieleeni aivan liian tarkasti, täten luin ensimmäisen trillerin ikinä (taitaa myös jäädä ainoaksi),

söin luvattoman paljon kaikkea hyvää, mm. suklaapirtelöä, mozzarella-rucolapizzaa, juustokakkua, suklaalattea, kanasalaattia ja vaniljäjäätelöä kinuskikastikkeen kera, hotellin ihanaa aamupalaa unohtamatta,

onnistuin tosiaan hankkimaan itselleni typerän flunssan toisena päivänä, jonka takia en ollut parhaimmillani niin henkisesti kuin fyysisestikään, nukuin mielettömän hyvin hotellin lämpimän ja pehmeän peiton alla, heräsin joka päivä ennen kahdeksaa, uin ensimmäisenä päivänä, jolloin en vielä ollut kurkkukipuinen,

iloitsin loskakeleistä, koska se merkitsee taas sitä, että ollaan askelta lähempänä kevättä, pärjäsin vihdoin ihan oikeasti kevättakilla, katsoin pimeässä elokuvateatterissa Risto Räppääjän Ainon toiveesta,

ihmettelin, kuinka nopeasti aika kuluu - viime hiihtolomasta, jolloin vierailtiin myös Forssassa, ei vain voi olla kokonaista vuotta, poikkesin paluumatkalla isoäidillä ja isoisällä, josta yllätyksellisesti on eniten kuvia,

tein ihania ostoksia, hyviä alelöytöjä enimmäkseen, joista olen edelleen hyvin innoissani, kulutin liikaa rahaa, kävin kirppiksellä, jonka tarjonta ei ollut ihan sitä mitä viime kerroilla ja palasin väsyneenä kotiin.

Pyydän tosiaan anteeksi sitä, että kuvasaldo on näinkin köyhä, mutta jotenkin sitä kameraa vaan ei tehnyt mieli kantaa joka paikassa mukana. Ensi kerralla menee ehkä paremmin!

Ajatus täältä tropiikin paahteesta, en enää tiedä mikä tapahtui ja minkä uneksin, olen nähnyt kasvosi koralleissa, hahmosi nousevan aalloista

2010-03-02T08:42:00.000-08:00

Ei tavattukaan vasta keskiviikkona eikä torstaina, sekoilin päivien kanssa, joten täällä ollaan jo nyt. Kirjoittelen matkasta lisää sitten, kun on parempi hetki. Ainoastaan mun tuurillani voi onnistua saamaan järkyttävän nuhan heti, kun jotain kivempaa on tiedossa! Ihan hyvä kyllä, että sairastan lomalla, mutta ei tämä koskaan mitenkään hauskaa ole... Nyt ei ole halua taikka energiaa kuvien muokkaamiseen ja karsimiseen, eikä niitä tuolla kansioissa kovin paljon olekaan. Ostoksia kuvailen heti, kun naama alkaa näyttää kuvauskuntoiselta. Voin jo kertoa, että oon tosi tyytyväinen kaikkiin ostoksiin! Mitään erikoista ei tullut ostettua, mutta jostain syystä olen hyvin innoissani ja iloinen jokaisesta.

Ehkä uusin Nylon, lempielokuva, suklaa tai jäätelö ja pitkät yöunet auttaisivat tässä nuhassa. Taidankin siis siirtyä sohvalle sen Nylonin kanssa, katsotaan onko huomenna jo parempi olo!

ps maaliskuu, ajatella! Enää kuukausi huhtikuuhun, joka jostain syystä onkin mun lempikuukausi. Aurinko, sulanut lumi, balleriinat, lämpenevät säät, viides jakso... Voiko parempaa olla!

If you ever want something and you call, you call, then i'll come running to fight

2010-02-27T05:55:00.000-08:00

Vastaanotin tänään tuliaisia isältä, joka oli Manchesterissa viimeisen viikon. Arvatkaa vain, olenko kateellinen? Koska en itse päässyt kiertämään Urban outfittersejä ja Miss selfridgesejä, kirjoitin tietenkin listan kaikesta, mitä se voisi sieltä etsiä. Listoista tuli suhteellisen pitkät, mutta kaikkea en odottanutkaan saavani.

No, tänään se iskä kotiutui ja matkalaukuista löytyi seuraavaa:

Tykkään tästä paljon, se oli osannut valita juuri oikean värisen käsikorun mulle. Olen kummallisesti jättänyt melkein kaikki korut pukeutumisesta pois, jospa mä tämän innostamana saisin usutettua enemmän koruja asuihin.

Tämä paita löytyi listalta, ja se on vielä ihanempi oikeasti kuin nettikaupan kuvassa! Ainoa huono asia tuossa on se, että se on mulle hieman liian iso. Koko on 38, kun taas 36 olisi varmasti ollut täydellinen. Ei se mitään, suunnittelin, että tätä on helppo pienentää. Voin kuvitella miten ihanalta tämä näyttää keväällä, sitä odottaessa.

Kun sain joulukuussa käsiini Cacharelin Scarlettin pienen näytepullon, tiesin, että tätä on saatava uudeksi lempihajuvedeksi. Kun näin kuvan oikeasta pullosta, olin täysin rakastunut. Kuten huomata saattaa, oon hyvin innoissani tuosta hajuvedestä, sekä ulkonäkönsä että tuoksunsa puolesta. En edes kehtaa kertoa, kuinka monta kuvaa koneelta jo nyt löytyy... Pullo on niin kaunis ja tuoksu ihana, että Nina Riccin ompputuoksu taisi saada rinnalleen uuden lempparin.

Tosiaan, niistä hiuksista. Keväisin saan yleensä innostuksen muuttaa hiustyyliä, kuten viime keväästä voi muistaa. Silloin lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä haettiin. Oonkin katunut sitä leikkausta vaikka kuinka moneen kertaan tässä vuoden aikana. Nyt kun näissä on vihdoin pituutta sen verran, että kehtaan pitää näitä auki, en halunnut muuta kuin leikkauttaa huonot latvat pois.

Miss mixin kolahtaessa postilaatikkoon selasin itseni loppuun, josta löytyy kaikki hiusjutut. Siellä kiinnitin huomiota Katy Perryn täydellisiin hiuksiin, ja kehitin niistä itselleni pienoisen pakkomielteen. Mäkin haluan suoran, paksun otsatukan runsaiden kiharoiden kera! Päätin rohkaistua ja vaihtaa monta vuotta samana pysyneen sivuotsiksen ihan oikeaan otsatukkaan.

Mun on hyvin vaikea kehittää mitään mielipidettä näistä, toisaalta tykkään ja toisaalta en. Näytän hyvin paljon 5-vuotiaalta Talvikilta, joten ehkä mun täytyy vielä miettiä. Mutta mitä mieltä te olette, ihan kamalat vai ihan hyvät?

Huomenna suunnataan sinne Forssaan, oon aivan innoissani! Valitettavasti mä olen vähän hukassa noiden ajastettujen postausten kanssa, joten en lupaa vielä mitään. Voi olla, että täällä kannattaa käydä kurkkaamassa vasta keskiviikkona tai torstaina. Jätän blogin mielummin hiljaiseksi, kuin täytän sen väkisin tehdyillä postauksilla. Nyt mun täytyy mennä keittämään teetä, mun kurkkuun sattuu, enkä mä halua tulla kipeäksi.

Just a sweet pain of watching your back as you walk, as i'm watching you walk away

2010-02-26T08:23:00.000-08:00

Mulla on iloisia uutisia; mun hiihtoloma alkoi! Oikeasti se ei ole mun mielestä yhtään iloinen asia, ennemmin haluaisin mennä sänkyyn peittojen alle ja pysyä siellä koko loman - se ei tosin helpottaisi asiaa yhtään, sillä silloin aika menisi vielä hitaammin. No ei, on loman alkaminen ihan hauskaa. Sunnuntaina suunnataan kahdeksi yöksi Forssaan, mutta mä yritän keksiä jotakin bloginkin puolelle siksi aikaa, blogihiljaisuutta on nimittäin ollut viime aikoina ihan tarpeeksi.

Tänään koulussa oli viimeisen päivän kunniaksi urheilupäivä, ei ihan mun lempivaihtoehto mutta mikäs siinä. Päästiin jo kahdelta, ja koulun jälkeen mulla olikin varattuna kampaaja. Viimeksi siinä kampaajan penkissä istuttiin syyslomalla, joten nämä olivat jo aika kamalassa kunnossa. Tehtiin tällä kertaa jotain muutakin kuin tasoitusta, mutta siitä lisää huomenna. Olen aivan tajuttoman väsynyt, miten ois koko seuraava viikko pelkkää nukkumista?

Toisinaan kaipaan aikaa jolloin auringonnousu sattui ja sydämeni oli missä lie

2010-02-23T08:47:00.000-08:00

Mulla ei kaikkien asioiden osalta ollut mitenkään paras mahdollinen päivä, ja kävely kotiin ainoastaan kruunasi koko päivän - siellä tosiaan on pienoinen lumimyrsky. Nyt mua lähinnä väsyttää, joten jos annan aamukuvien puhua ja olen itse hiljaa. Parit pienet, ihanat jutut on kyllä hymyilyttäneet mua ihan koko päivän, että ehkä tämä ei niin kamala päivä ollutkaan...
Ellie Goulding - The End

It's a good thing tears never show in the pouring rain

2010-02-21T08:32:00.000-08:00

Perjantaina, jolloin heräsin punertavaan taivaaseen, vietin koulussa normaalin ja hyvän päivän ja palasin kotiin väsyneenä. Niin väsyneenä, että suuntasin yhdeltätoista suoraan sänkyyn, vaikka yleensä olen aloittamassa uutta elokuvaa siihen aikaan. Elizabethtown kiehtoi kovasti, mutta sänky houkutteli sitäkin enemmän. Nukuin siis onnellisena jo puoli kahdeltatoista, joka on hyvin harvinaista.

Lauantaina, jolloin heräsin vuorostaan auringonpaisteeseen, imuroin herättyäni koko yläkerran ja siivosin oman huoneeni läpikotaisin. Imurointi ja siivoaminen tapahtui kello kymmeneltä, jolloin olen yleensä vielä sängyssä. En tiedä, mistä innostuin siivoamaan siihen aikaan, olisikohan auringolla jotain tekemistä asiaan, en tiedä. Tuntui niin paljon keväältä, ettei mitään rajaa. Niin kauan kuin ovea ei tarvinnut avata, elin siinä uskossa, että ollaan taas askelta kohti kevättä. Lämpömittarin lukemat, -20 astetta, muuttivat vähän mielipidettä, mutta ei se mitään. Aurinko nimittäin lämmitti aamupalaa syödessä samalla lailla kuin kesällä.

Näiden parin viimeisen päivän aikana oon todennut, että ei, päivästä ei vaan voi tulla huono jos yllänäkyvien tapainen taivas ja aurinko näkyy jo heti aamulla ikkunasta.

Tänään, jolloin heräsin lumimyrskyyn (ei läheskään yhtä hauskaa kuin auringonpaiste tai vaaleanpunainen taivas), leikkelin lehtiä tarkoituksena päällystää musta vihko, kävin kaupassa, josta palasin Demin ja karkkipussin kanssa ja sen jälkeen olenkin istunut ainoastaan koneella.

Voin olla ehkä vähän liian ajoissa, konfirmaatio kun on vasta heinäkuun puolessavälissä, mutta mun mielestä tässä asiassa on ehkä parempi olla ajoissa kuin myöhässä. Koko illan mä olen nimittäin selannut erilaisia nettisivuja etsien sitä mekkoa. Voisin kirjoittaa joku päivä ihan oman postauksen aiheesta, oon löytänyt pari varteenotettavaa vaihtoehtoa. Tällä hetkellä oon korviani myöten ihastunut tähän Mina uk:n yksilöön, mutta saas nähdä, voin hyvin muuttaa mieltäni moneen kertaan ennen heinäkuuta.
Ellie Goulding & Erik Hassle - Be mine

You treat me badly, i love you madly

2010-02-20T04:15:00.000-08:00

Ihanan aamuauringon innoittama päätin, että banneri on jo aivan liian tumma ja talvinen. Tein äsken uuden omista kuvista, mitä sanotte? Eipä mun taidot kovin pitkälle riittäneet, mutta olen ylpeä pelkästään siitä, että sain tuon tehtyä. Tykkään tästä pohjasta paljon, eikä mulla ole mitään syytä vaihtaa sitä, joten miksei pysyttäisi siinä, mikä on hyväksi todettu? Mielipiteitä ois kiva kuulla, parempi vai huonompi kuin edellinen?

kuva we heart it

ps, muistakaa Nadjan ihana arvonta!

Mäen päältä sata askelta, riisun kengät matkalla, ensin kastuu varpaat, hiekka upottaa

2010-02-17T08:31:00.000-08:00

Heräsin jo yöllä siihen, että musta ei tuntunut kovin hyvältä, päätä särki ja mahaan sattui. No, aamulla kuumemittari vakuutti mut siitä, että ehkä olisi parempi jäädä täksi päiväksi kotiin. Ei kuumetta ollut kamalasti, mutta ajattelin, että se saattaisi nousta jos menisin kouluun. Huomenna taas ei parane olla kipeä, tiedossa on nimittäin kemian koe. Tänään oonkin lukenut siihen, katsonut Gossip girliä ja syönyt jäätelöä. Jäätelö auttaa kaikkeen, joten parantuakseni söin sitä ihan kiitettävästi päivällä.

Drench yourself in words unspoken, live your life with arms wide open, today is where your book begins

2010-02-15T08:40:00.000-08:00

Voiko päivästä tulla huono, jos jo aamulla innostuu mm. siitä, että kouluun lähtiessä on jo valoisaa, ja mikä vielä parempaa - aurinko paistamassa suoraan meidän keittiöön?
Jos kaikki vaatteet löytyy parissa minuutissa, ja niissä jopa viihtyy koko päivän?
Jos syö ihanan aamupalan, ja jos sen syömiseen on kerrankin vaikka kuinka paljon aikaa?
Jos kerrankin tykkää täysin siitä, mikä peilistä katsoo takaisin?
Jos on kymmenen minuuttia aikaa tehdä mitä vain, eli tässä tapauksessa valokuvata aurinkoa ja omaa naamaa?
Jos hammaslääkärille kävellessä aurinko jopa lämmittää, eikä kymmenestä pakkasasteesta huolimatta ole ollenkaan kylmä?

Kuten voitte huomata, mulla on ollut ihan ihana päivä, toivottavasti teilläkin!

The sea filled in the silence before you said those words, and now even in the darkness I can see how happy you are

2010-02-14T09:49:00.000-08:00

(Tossut Sonia Rykiel pour h&m, 9e)
Tänään on ollut hyvä päivä, tykkään jostain syystä sunnuntaista kovasti. Tänään mm. näin ystävänpäivän kunniaksi ihanaa unta, joka jäi valitettavasti kesken, söin laskiaispullia, katsoin elokuvia, siivosin huoneen ja tein läksyjä, joita oli ihan mielettömästi.

Vastaanotin myös yhden ainoan kortin, joka kuitenkin korvaa määrän.

Eilen mulla oli hauskaa, vietettiin ihan koko päivä Lahdessa Lotan ja Janinan kanssa. Ei tehty mitään erikoista, vaikka suunniteltiinkin elokuviin menemistä. Kaikki, mitä oltaisiin haluttu mennä katsomaan, oli kuitenkin jo alkaneet siinä vaiheessa kun päästiin elokuvateatterille. Päädyttiin sitten uudestaan kiertämään kauppoja, mutte ei se haittaa, oli mulla mukavaa niinkin.

Kaikki mun vähäiset ostokseni, jotka onnistui vähäisestä määrästään huolimatta syömään melkein koko budjetin.

Seppälä 4,95€
Hyödynnettiin Lotan kanssa Seppälän osta 3 maksa 2-tarjousta, ja valikoin itselleni kaikkien ihanien kynsilakkasävyjen seasta kuvassa näkyvän kynsilakan, jonka sävy on pastel pink. Tykkään tuosta kovasti, vaikka se ei ehkä olekaan ihan niin haaleaa kuin toivoin.

Gina tricot 14,95€
Tämä paita oli täysin heräteostos, mutta veikkaan että tämä tulee pelastamaan monet tylsät päivät.

H&M 12,95 -20% = noin 10e
Katsoin tätä jo viime kerralla, ja nyt vein sen kassalle asti h&m:n kampanjan innoittamana. Tykkään tästä jo aivan älyttömästi ja ennustan, että tästä tulee ehdoton lemppari.

Anttila yhteensä 14e
Marie Antoinettea olen etsinyt valehtelematta yli vuoden, ja nyt kun se oli viimeisenä kappaleena Anttilan alehyllyissä, ette usko miten iloinen olin. Oon katsonut tästä yli puolet, ja voin jo koko sydämestäni suositella tätä! Ihana elokuva, menee ehdottomasti lemppareihin.

Nyt menen yllänäkyvän ja Ainon seuraan, hyvää sunnuntai-iltaa!

ps,

Annathan siis katsoo vielä miltä näyttää huominen, niin mä teen mun parhaani et oisin hyvä ihminen

2010-02-12T09:22:00.000-08:00

No niin, nyt olen taas palannut, toivottavasti mulla olisi vähän enemmän aikaa keskittyä muuhunkin kuin kouluun. Ja nukkua enemmän, väsyttää ihan tolkuttomasti. Onneksi edessä on taas viikonloppu, joka samalla kauhistuttaa ja ilostuttaa. Ilostuttaa sen takia, että viikonloppuna mm. voi nukkua tarpeeksi, saa katsoa niin monta elokuvaa ja jaksoa Gossip girliä kuin haluaa, on aikaa lukea muitakin kirjoja kuin koulukirjoja ja mikä parasta - menen Janinan ja Lotan kanssa Lahteen. Huomisen myöhäännukkumis-suunnitelmat siis vähän uupuu, mutta ei se haittaa. Niin uupuu myös mun säästösuunnitelmat, mutta ei sekään haittaa.

Kaupat on pullollaan ihania kevätvaatteita, eikä se auta mun kärsivällisyyteen positiivisella tavalla ollenkaan. Mutta onneksi pienet merkit viittaa siihen, ettei kevääseen välttämättä ole niin pitkä aika kuin välillä epätoivoissani ajattelen - erittäin iloinen olen siitä, että aamulla kahdeksalta on valoisaa (vielä kuukausi sitten ei ollut, bussin odottaminen oli tylsää) ja siitä, että aurinkokin näkyy päivässä useammin kuin kerran ja se jopa lämmittää jonkin verran.

Niin mukavaa ei ole se tosiasia, että edelleen varpaat jäätyy villasukissa luistellessa. Sormista puhumattakaan. Niin mukavaa ei ole myöskään se, että tuolla on k y l m ä. Jopa talvitakissa, olen vedellyt monet päivät kevättakissa, mutta nyt palelen jopa siinä paksussa villakangastakissa. Onko vika mussa vai säässä?

Mulla on jo aivan hirvittävä ikävä tätä kirjoittamista, katsotaan jaksanko raahata järkkärin huomenna mukaan. Toivottavasti, olisi nimittäin kiva saada tännekin kuvia jostain muusta kuin lehdistä ja mun huoneesta. Ei mulla muuta, tavataan tästä lähtien toivottavasti vähän useammin kuin tässä viimeisenä viikkona!
Jenni Vartiainen - Mä en haluu kuolla tänä yönä

I will race you to the waterside and from the edge of Ireland shout out loud, so they could hear it in America, it's all for you

2010-02-09T09:00:00.000-08:00

Parit sunnuntaiaamu-kuvat, voi miten kaipaankaan jo hitaita aamuja! Tuohon kuudelta heräämiseen kyllästyy valitettavan nopesti, kun taas myöhäännukkumiseen ei niinkään. Edellämainitun takia mua houkuttaa aivan mielettömästi ajatus siitä, että olisin yhdeksältä sängyssä... Tämä taas johtaa siihen, että mulla ei ole aikaa kirjoittaa pidempiä kirjoituksia. Typerää, kuinka aikaa ei meinaa koskaan riittää.

Tänään olin taksvärkissä äidin työpaikalla, oli ihan hauska saada yksi ylimääräinen vapaapäivä koulusta. Mua kuitenkin rupesi kummasti väsyttämään jo kahdelta, vaikka en mä mitään ihmeempää tehnyt. Oli kuitenkin ihan kiva päivä, kävin iltapäivällä ostamassa Gina tricotista uuden turvaneuleen ja parit Sonia Rykiel pour h&m-alejutut, mutta niistä lisää huomenna, nyt tosiaan sinne suihkuun ja sen jälkeen pian nukkumaan. Hyvää yötä!

The shells crack under our shoes like punctuation points, the planets bend between us and a hundred million suns and stars

2010-02-06T09:28:00.000-08:00

Kuinka ihanaa nukkua myöhään! Onneksi eilen oli viimeinen kahdeksan aamu vähään aikaan, neljännestä jaksosta löytyy taas ihan normaalin pituisia päiviä. Seitsemän tuntia koulussa - kun kotiin pääsee, alkaa olla jo aika väsynyt. Tiistainahan vaihtuu jakso, enää kaksi jaksoa jäljellä! Muutenkin jännää, uutena valinnaisaineena alkaa kuvaamataito, jota mä odotan jo innolla. Ja kyllä, kuten ootte saattaneet huomata, mulla ei tällä hetkellä taida olla muuta elämää kuin koulu. Kohta on suurin osa kokeista jo täytetty, maanantaina enää englanti ja äidinkieli ja sitten vihdoin voin keskittyä muuhunkin.

Tiistaina on taksvärkki, toisaalta ihan hauskaa saada ylimääräinen vapaapäivä, mutta toisaalta vähän harmittaa. Keskiviikkona onkin eka päivä uutta jaksoa. Ensi viikolla siis multakin voisi liietä enemmän aikaa kirjoittamiselle ja valokuvaamiselle, mulla on tätä jo ikävä.

Tänään mun piti luke sitä englantia ja äidinkielen romaania, mutta mentiinkin äidin ja Ainon kanssa vahtimaan mun kummitädin kahta ihanaa, pientä tyttöä. Koko päivä vierähtikin siellä, enkä avannut englanninkirjaa kertaakaan. Oon jo monena päivänä haaveillut laittavani päälle mekon, mutta aina ajatus palelemisesta on saanut mut perääntymään. Viime viikon pukeutumiset on siis perustuneet lämpimyydelle ja mukavuudelle. Tänään, kun tiedossa ei ollut bussin odottamista tai hammaslääkärille kävelyä, päätin vihdoin laittaa sen mekon päälle. Tykkäsin kovasti, mutta kieltämättä jo autolle kävelyssä tuli kylmä.

(Mekko ja villatakki Gina tricot / vyö kirppikseltä / käsikoru Lindex / maailman ihanin laukku Seppälä)
Unohdin ihan kokonaan silloin aikoinaan kuvata tuota laukkua tarkemmin, mutta tänään yrittäessäni saada edes jonkinlaista kuvaa siitä, huomasin, että se on aika mahdoton tehtävä. Oon kuitenkin aivan rakastunut siihen, en ole käyttänyt mitään muuta laukkua moneen viikkoon. Ja sinne mahtuu kaikki tarpeellinen ja vähän turhakin.

Sain eilen lyhytvalinnassa valmiiksi jotain pitsistä, mutta sen kuvaan vasta huomenna.

ps kaikista koulujutuista huolimatta mulla on ollut kovin ihana ja haaveiluntäyteinen viikko!

Like to tell you all i want is now

2010-02-05T11:11:00.000-08:00

Mulla ei ole nyt oikein mitään asiaa, sillä mun pää on aivan tyhjä - muutamaa asiaa lukuunottamatta. Mä en kuitenkaan välitä siitä, että tämä postaus on aivan turha, että mulla ei olisi mitään asiaa kirjoitella näin omituisia tekstejä tänne tai mistään muustakaan, koska. Pian taitaa olla nukkumaanmenon aika, alan muuttua niin sekavaksi ja haaveilevaiseksi, että uni tekisi ihan hyvää.

Oikeasti mulla oli jotain asiaa: saatoin juuri löytää maailman täydellisimmän laulun, laulun, joka on vaan yksinkertaisesti ihana ja kaunis. Enkä mä keksisi mistään mitään kauniimpia sanoituksia taikka sanoituksia ylipäätänsä, jotka sopisivat tähän hetkeen yhtä hyvin. Snow Patrol-Set down your glass

Kuvat we heart it

Jos sinun rakkautesi tulee ja asuttaa aution puun, jos tulet oksalleni, annan sun levätä vierelläni

2010-02-03T07:42:00.000-08:00

No niin. Nyt olisi varmasti taas vuolaiden anteeksipyyntöjen aika, mutta en aio pyytää anteeksi. Ainakaan vielä, tätä hiljaisuutta jatkuu nimittäin aina huomiseen asti. Perjantaina on uskonnon koe, ja mulla on uskomattoman suuri lukuinto. Oikeasti suuri, olen kirjoittanut vastauksia kysymyksiin katolisesta ja ortodoksisesta kirkosta, Martti Lutherista, kristittyjen vainoista ja keskiajasta sunnuntai-illasta lähtien, ja nyt aikaa on enää huominen ja tämä ilta. Tämän takia blogi on jäänyt toiselle sijalle, mutta oikeastaan en edes halua pyytää sitä anteeksi. Siitä huolimatta kirjoittelisin ja kuvaisin oikein mielelläni, ulkona on niin nättiä! Kamalista lumimääristä huolimatta auringon paistaessa näyttää jo ihan pikkiriikkisen keväältä.

Kuten sanottu, aika ei meinaa riittää, eikä kameraankaan ole tullut koskettua viikonlopun jälkeen. Tämä on aika typerää, mutta muu elämä saa nyt väistyä vielä täksi viikoksi. Katsotaan viikonloppuna uudestaan, ehkä mulla olisi sitten jotain mielenkiintoista. Viettäkäähän ihana viikko!
Anna Puu-Linnuton puu